My Favorite Italian

Lorenzo katto mun blogia ja valitti etten oo laittanu tänne tarpeeks kuvia meistä.  Se halus vähän päivittää tätä, joten tässä joitain hienoja ja vähän vähemmän hienoja otoksia.

Finalmente ho un po di spazio su questo blog !!! E´ fantastico aver conosciuto Pauliina qui a Las Vegas, siete veramente fortunati ad averla in Fillandia anche se fa troppe facce strane :)

-Lorenzo

Lorenzo on kuin veli mulle ja se on yksi meidän parhaista kavereista täällä. Ihan surettaa ajatella, että meillä on enää vajaat kaksi kuukautta aikaa hengata. Toisaalta, nyt mulla on hyvä syy mennä käymään Roomassa. Love u Fettuccine!! Haha :DD

Minä ja kaksi Lorenzoa, Blondie and Brownie. 

Spring Break

Jo reilu puoli vuotta sitten suunniteltiin Petran ja Petriinan kanssa, että ne tulee visiitille spring breakin aijaksi. Täällä on jo tarpeeks lämmin silloin ja Petran kirjotukset on ohi. Vihdoin koitti loma ja tiistai aamuna lähettiin Danan ja Desin kanssa hakemaan tytöt kentältä. Sieltä suunnattiin suoraan shoppailemaan Town Square-nimiseen ostoskylään.  

Ihanaa kun tytöt on täällä!

Meillä oli lomallakin koulun treenejä. Mä rakastan näitä vuoria! <3

Keskiviikkona oli Strip-päivä ja pyörittiin siellä koko päivä.

MW - ihan teitä varten!

Caesar-palatsin forum-kauppoihin taas eksyttiin shoppailemaan. Ja poikettiin Cheesecake Factoryyn välipalalle. Yammy!

Illalla odoteltiin, että Nate-veli pääsi töistä. Oltiin sellaiset kevyet 10 tuntia tutustumassa Stripin kasinoihin, eikä edes puoleen väliin päästy.

 Torstaina Corey vei meidät MGM-kasinon poolille uimaan. Mikäs siinä lämmintä päivää viettäessä. Tutustuttiin samalla Stripin toiseen päähän ja ajettiin samalla New York New York-roller coaster.

Perjantaina lähdettiin koko Kuhlmanien suvun voimin vaeltamaan Red Rockille. Rakastan sitä paikkaa!

Pääsiäistä vietetiin isovanhemmilla ja tässä alakuvassa ollaan takapihan golfkentällä.

Pääsiäisen kunniaksi Suomi-pupun korvat päässä.

Kuumassa, reilun 30 asteen helteessä oli vielä kiva pistäytyä Lorenzon uima-altaalla virkistäytymässä.

Tällainen lyhyt postaus mun spring breakista. Oli ihana saada Petra ja Petriina tänne kylään, että ne itsekin pääsi näkemään paikat ja ihmiset, jotka on mulle tulleet tärkeiksi tän vuoden aikana. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja kohta lähdetään viemään siskot kentälle.

Track season ja siskot kylään

Track kausi on nyt jo hyvässä vauhdissa. Kisojakin ehtinyt olla jo neljä. Mun osalta ne on kuitenkin kuluneet katsomon puolella. Mun oikeessa nilkassa on tässä jonkin aikaa ollut hassua kipua, joka ei periaatteessa rasituksessa tunnu, mutta seuraavana aamuna sattuu. Kipu ei ole koskaan hyvä, joten valitettavasti alkukauden kisat ovat menneet ohi mun osalta. Menin ihan lääkäriin ja sain sieltä tällaisen "ihanan" bootsin, jota mun piti käyttää kaksi viikkoa. Lääkärin diagnoosi oli liika treenaus meidän kivikovalla urheilukentällä ja lääkkeeksi hän määräsi levon. Valitettavasti lepo otetaan täällä lepona, mikä mun näkökulmasta on ihan kahjoa. Eikö täällä olla kuultu kuntoutuksesta tai korvaavasta harjoittelusta. Kieltämättä kuntopyöräily ja vesijuoksu helpottaisi elämää, mutta eipä niitä täällä pahemmin harrasteta. Tuntuu, että täällä yhdellä sun toisella on mitä kummallisempia raajatukia ja näyttää, että lääkäreiden ensimmäinen hoitomuoto on aina tuli ja kaksi viikkoa lepoa. Jo vuotta nuoremmalla host-siskollani on joku 6 nilkkatukea!!! Mun tuntemusten mukaan kenkä vaan surkastuttaa lihakset. No joka tapauksessa jalka on nyt parempi, joten eiköhän tästä päästä vielä radan puolelle kisaamaan:)

 Olen sitten ottanut muutamia kuvia kisoista. Ihan kiva on ollut vaihteeksi nähdä punaisia ratoja, kun useat urheilukentät ovat täällä mustia. On ollut mahtavaa nähdä, miten ihmiset on kannustavia toisiaan kohtaan. Vaikka seiväshyppykisassa kaikki kannustavat toisiaan, ja jopa huonoimmalle hyppääjälle taputetaan. Myös ihan erilailla kisatunnelmaa luo se, että koko joukkue tulee ja lähtee samaan aikaan, ja koko kisa on joukkuetapahtuma. Toisaalta, jos oikeasti haluaa keskittyä omaan lajiinsa, saattaa monen tunnin odotus vaikuttaa suoritukseen.

Meidän joukkueessa on yli 100 urheilijaa, monella tasolla. Täällä kaikille annetaan mahdollisuus, mutta ihan huipulle on kyllä haastavaa päästä. Monessa mielessä Suomen yksilövalmennus on aikuismaisempaa aikaisemmin, mutta eihän sen niin vakavaa tarvitse olla vielä tässä vaiheessa. Meillä on viisi coachia, joista nimekkäin on Martha Watson, joka on itse ollut neljissä olympialaisissa 1960- ja 1970-luvuilla. Olen kyllä tykännyt paljon olla osa tätä joukkuetta, mutta toisaalta Suomen urheluista ikävöin yksilövalmennusta ja jopa vesijuoksua:D

Nyt onneksi olen päässyt taas juoksemaan, ilman kipua :) Olen saanut siskoni Petran ja Petriinan tänne Pääsiäisloman ajaksi. Ollaan päästy tekemään jo kaikkea kivaa ja vielä on neljä päivää laatuaikaa siskojen kanssa. Love it!

18-vuotissynttärit Vegasissa...

Tänään koitti se päivä, kun meikäläisestä tuli täysi-ikäinen. Jenkeissä tällä iällä ei saa kuitenkaan kovin paljoa lisävapauksia. Ajokortin voi ajaa täällä jo 16-vuotiaana, kun taas toisaalta laillista tupakan polttamista sekä alkoholin ja kasinoiden pelikoneiden käyttöoikeutta saa odottaa 21-ikävuoteen asti. Minulle 18-vuotta tarkoittaa käytännössä siis sitä, että voin mennä lääkäriin ilman huoltajaa ja saan ostaa pikaliimaa ja yliviivaustusseja kaupasta. Wohooo.. Ihan on olo kuin aikuisella, totally :D

What people think I do

What I actually do

Perjantaina mentiin perheen kanssa ulos syömään yhteen läheiseen kasinoon, jolloin samalla juhlistettiin mun syttäreitä vähän etuajassa. Ravintolassa oli eräs nainen, joka teki lapsille kaiken maailman ilmapalloviritelmiä. Dan & Dana sitten keksivät, että onhan meidän tulevalle synttärisankarille pakko synttärilakki saada. Pyydettiin sitten sitä naista tekemään mulle pieni ja vaatimatton ilmapallohattu synttäreiden kunniaks... :D Hattu tuotti yleistä hilpeyttä ravintolassa, tietenkin jo ihan ulkonäönsä vuoksi, mutta erityisesti kokonsa takia, sillä se, että tarjoilijoilla oli ongelmia ohittaa meidän pöytä, loi huvittavia hetkiä. Jouduin vielä illan päätteeksi kävelemään koko kasinon läpi hattu päässä. :P

Itse synttäripäivän suunnitelmat olin jättänyt kokonaan Desin ja Amberin hoidettavaksi. Siskot ja Lorenzo ovat koko viikon olleet todella salaperäisiä ja mielenkiinnolla odotin, mitä suunnitelmia he olivat keksineet, vai olivatko ylipäänsä yhtään mitään...

Sunnuntaina aamupäivällä sitten lähdettiin tyttöjen ja Lorenzon kanssa ajamaan Stripille päin. Siellä mentiin erääseen MGM Grand -hotellin ulkoallasosastolle, jossa meidän hyvä kaveri Corey on töissä. Suhteilla sitten päästiin sisään ilmatteeksi rentoutumaan altaiden ääreen. Eipä olisi ollut parempaa päivää viettää altaalla kuin nyt aurinkoisessa säässä ja mittarin näyttäessä reilua paria kymppiä.

Meidän track-urheilijoilla on ollut aika paljon penikkaongelmia viime aikoina. Niinpä mä oon ottanut ihan sydämenasiakseni hoitaa kavereitteni penikat kuntoon. Joka treeneissä pidämme siis pienen hierontahetken, jollon hieromme (lähinnä mä hieron) toistemme jalkoja. Siellä uima-altaan reunalla loikoillessa sitten kaverit sanoivat, että nyt olis lahjan aika, että minkä hieronnan haluut?! Olin aika hämmentynyt, siitä mitä tapahtuu ja kohta sieltä jo käveli nainen hierontatelineen kanssa ja majoittautui altaan reunalle. Sain sitten puolen tunnin selkä- ja hartiahieronnan ja oli se kyllä aika taivaallista!! Oli hassu fiilis ajatella, että mä vietän 18-vuotissynttäreitäni selkähieronnassa, jonkun hullun kalliin hotellin uima-altaan reunalla, Las Vegasissa ja ties keiden miljonäärimammojen ja julkkisten kanssa. Ihan kuin jostain leffasta. On tää elämä aika jännää välillä! :) 

Hieronnan jälkeen Lorenzo sitte kysäisi: "No pistitkö nyt mieleen kaikki mitä se hieroja teki, nii voit alkaa hieromaan meidän selkiä?" Tais kamuilla olla taka-ajatukset pelissä lahjan suhteen. Haha :PP

Amber, Lorenzo, minä, Corey ja Desi

Kotona päivällisellä Dan oli savustanu ribsejä.. Nami.. :P Host isovanhemmat tulivat kanssa syömään, mukanaan suuri sunttärikakku.

Illalla, kun oltiin kaikki jo pikkuhiljaan menossa nukkumaan päin, soi yhtäkkiä ovikello. Kun vihdoin joku pääsi koirien ohi avaamaan, ei oven takana ollut muuta kuin lautasellinen keksejä.

Meidän hyvä kaveri Jackie oli jättänyt mulle pienen synttärilahjan. Yllätys ilahdutti kovasti jo ennestään ihanaa päivää! <3

Koko synttäripäivä oli todella onnistunut ja siitä voin kiittää mun ihania siskoja, perhettä ja ystäviä, sekä täällä jenkeissä että siellä Suomessa. (MW teiän video oli ehkä maailman paras!! <3) Kiitos kaikille ihanasta päivästä! 

Sadies

Sadies on "tanssiaiset" jossa ideana on, että tytöt hoitavat ns. poikien tehtävät. Tyttö siis pyytää poikaa pariksi, (tietenkin jenkkikulttuurin mukaisesti jollakin erittäin luovalla tavalla) suunnittelee illan ohjelman, hommaa asustukset ja maksaa kaikken sekä itselle että parille. Meillä nämä tanssiaiset oli eilen (lauantai 3.2) ja se oli unohtumaton kokemus!


Halusimme Desin ja Amberin kanssa pyytää pareiksi sellasia jätkiä, jotka tuntisivat toisensa. Siten ilta menisi enemmän ryhmätyylillä kavereiden kanssa hengaten kuin pareittain. Minä siis pyysin pariksi yhtä Arthuria, Desi Coreya ja Amber Codya. Pyytämistavan oli tietenkin oltava söpö ja luova, joten leivottiin kiinalaisia onnen keksejä, joiden sisään piilotettiin kysymys.

Koulun office aid -oppilaat toimmittivat paketit pojille erään oppitunnin aikana. 

Sadies on usein koko päivän tapahtuma, jonka monet oppilaat aloittavat jo ihan aamulla yhteisellä aamupalalla. Me ei kuitenkaan ihan kukonlaulun aikaan viititty aloittaa, vaan lähdettiin siinä puolenpäivän jälkeen Red Rockin luonnonsuojelualueelle picnicille. Koko porukka ei valitettavasti päässyt paikalle, sillä Corey oli töissä ja Arthurilla oli syntymäpäiväjuhlat, joihin hänen täytyi osallistua, siispä kaapattiin Lorenzo korvikkeeksi matkalta mukaan. Hänen Sadies suunnitelmansa menivät mönkään pari päivää ennen tapahtumaa, joten pakotettiin se tulemaan meidän porukkaan. :P

Saatiin ihan kaunis ilma: 25°C ja aurinkoa. Ei voi valittaa!! 

Red Rockilta mentiin yhteen puistoon ottamaan vähän valokuvia... Tai se ainakin oli tarkoitus, mutta pimeä yllätti, joten niitä kuvia ei liikoja tullut otettua ja lopulta vaan hengattiin siellä, kunnes oli aika lähteä Laser Questiin eli paikalliseen megazoneen. 

Minä ja Arthur.

Parien matchaavat vaatteet on se Sadiesin juttu. Meidän koululla oli Tropical teema, joten paidat olivat sen teeman mukaiset. 

Minä, Arthur, Desi, Corey, Amber ja Cody.

Laser Quest on lasertaistelupeli, jossa jokaisella pelajalla on laserase ja laservalon tunnistavat liivit. Pelaajat yrittävät ampua toisiaan ja jos laservalo osuu liiveihin, häviäjän ase lakkaa toimimasta pieneksi hetkeksi. Pelikenttänä toimii suuri tila, jossa on erilaisia esteitä ja seiniä yms. Super hauskaa!! Mä olin kyllä ihan onneton, mutta ei kai ensikertalaiselta voi paljoa odottaa?! 

Laser Questista mentiin illallisen kautta itse tansseihin, jotka oli pieni pettymys, sillä väkeä ei mitenkään liikaa ollut. Aika lame koko homma, mutta me ei annettu sen häiritä, vaan pidettiin hauskaa ja hassuteltiin meidän omalla porukalla. Tansseissa me oltiin tunnin verran ja sitten mentiin meidän talolle katsomaan leffaa ja syömään jäätelöä. Heitettiin vielä illan päätteeksi Cody ja Arthur kotiin, joten nukkumaan päästiin siinä kahden jälkeen. 

Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut ja kaikilla oli hauskaa. Me ei haluttu suunnitella mitään minuttitarkkaa aikataulua, vaan mentiin vähän miten huvitti, mikä toimi todella hyvin. Meille Sadies oli syy viettää päivä hyvien kavereiden kanssa hengaten, vähän erilaisten aktiviteettien parissa. 

Ystävänpäivä ja pitkä viikonloppu

Viime viikolla oli tosiaan ystävänpäivä ja taas tuli yksi kulttuuriero vastaan. Suomessa kyseistä päivää ei mitenkään erikoisemmin korosteta, mutta täällä asia oli aivan toisin. Jo heti aamulla aamiaspöydässä oli odottamassa ystävänpäiväsuklaat Danalta. :)

Koulu oltiin koristeltu teeman mukaisesti ja ns. Heart Attact (sydänkohtaus) oli iskenyt kouluun, joten sydämiä oli kaikkialla. Eräälle seinälle oltiin teipattu sydämiä, joissa oli jokaisen koulun oppilaan nimi. Kesti tovin löytää oma sydän 2400 sydämen joukosta, ja välillä meinasi jo usko loppua kesken...

 ... mutta kova työ palkittiin ja sieltähän se löytyi

Marja on tosiaan virallinen etunimeni, enkä varmaan koskaan opi tunnistamaan itseäni kyseisellä nimellä. Kaikissa koulun nimilistoissa on luonnollisesti etunimi ensin ja jenkkien mitä mielenkiintoisempien lausuntatulkintojen takia on ollut monia huvittavia tilanteita. Mutta ei niistä sen enempää. 

Ystävänpäivän aikana näki jo kyllästymiseen asti lahjoja, joita oppilaat (lähinnä seurustelevat parit) antoivat toisilleen. Pehmolelut, kukkakiput, keksit, karkit, cupcaket ym. makeiset olivat vallanneet koulun, enkä tiedä mitä ihmettä oli tapahtunut, kun yhtäkkiä koko koulu tuntui olevan täynnä pareja. Jos multa kysytään, niin kokonaisuudessaan koko juttu meni ihan överiksi!

Ystävänpäivä ei jäänyt vain kouluun, vaan illalla mentiin perheen kanssa ystävänpäiväillalliselle buffet-ravintolaan. Se oli ihan mukavaa vaihtelua, sillä olimme koko viikon ilman jääkaappia. Edellinen, lähes uusi, jääkaappi meni rikki, ja kesti koko viikon ennen kuin saatiin uusi tilalle. Koko viikko tuli siis mentyä salaatti, kaurapuuro, leipä ja tölkkiruoka linjalla. :D Perjantaina tyttöjen kanssa mentiin vielä meidän italialaiskamun Lorenzon kanssa myöhäiselle ystävänpäiväillalliselle Chipotleen. Oli hauskaa ja hyvää ruokaa!! MW ette ole turhaan kehuneet!! :DD

Maanantaina oli Presidents Day ja tänään (tiistina) on Staff Development Day, joten meillä on kokonaisen 4 päivän viikonloppu. Tätä melkeen voisi jo lomaksi kutsua. Päivät on tullut vietettyä treenaillen, kavereiden kanssa hengaillen, leffassa käyden, kirjoja lukien ja ihan vaan löhöillen. Maanantaina olimme Elsan ja meidän host-isoisän kanssa vaeltamassa Red Rockin luonnonsuojelualueella. Ennen Vegasiin tuloani minulle kerrottiin, että täällä on kauniita kiviä. Asia hieman huvitti silloin, mutta nyt ymmärrän mitä sillä tarkoitettiin. 

Me valittiin tällä kertaan vähän vaikeampi vaellusreitti ja mentiin ns. White Rock trail, joten ei tällä kertaa vaellettu punaisilla kivillä. Tässä kuitenkin vähän ideaa, minkä näköistä se itse Red Rock on. 

White Rock

Mistä teitää, että on muuttumassa Jenkiksi??

-Siitä, että lähtee Walmarttiin tämän näköisenä, eikä siinä ole mitään outoa:

Kyllä me ihan ihmisiltä vielä näytetään... Ainakin silloin tällöin 

Tuntuu, että täällä ei ulkonäköön liikoja panosteta. Koulussa, kaupassa ja jopa kirkossa suurin osa ihmisistä pukeutuu huppareihin, verkkareihin tai muihin rentoihin urheiluvaatteisiin. Suomessa ei ihan näin rennolla meinigillä lähdetä ihmisten ilmoille. 

Pakko vielä mainita, että täällä on viime päivät olleet ihan mukavan lämpimiä. Reilu kaksi kymppiä mittarissa ja kuumassa auringonpaisteessa on kesäisen tuntuista. Aavikolla kuitenkin saattaa sää muuttua nopeasti. Toivottavasti lämpö jatkuu. 

Nauttikaa lumesta! ;PP

Finalsseja, Pasta Partyja ja muuta mukavaa

Tässä onkin jo muutama viikko vierähtänyt viime postauksesta, joten yritän tässä jotenkin järkevästi koota viimeviikkojen tapahtumia.

Muutama viikko sitten koulussa vaihtui lukukausi, joten meillä oli finals-kokeet. Kokeet pidettiin joka oppiaineesta, missä ei ollut mielestäni hirveästi järkeä. Monivalintakoe taideaineiden ja liikuntakurssien oppimisen mittareina ei ole ehkä paras juttu. Piirustuksen, korukurssin ja valokuvauksen kokeet olivat aika mielenkiintoisia, suoraan sanottuna ajanhukkaa. Koulun johtokunta vaatii, että kokeissa on pakko olla 100 kysymystä, joten loppujen lopuksi suurimmassa osasta niissä ei ole mitään järkeä. Kokeissa kyllä huomasi, missä vaiheessa opettajilta alkoi mielikuvitus loppua, sillä saman kysymyksen sattoi kokeesta bongata useampaankin kertaan hieman eri sanoin kirjoitettuna. Selvisin kokeista siis ihan kunnialla, ja ilmeisesti suurinosa arvatuistakin vastauksista osui oikeaan. Todistukseni koostuu pääosin A-arvosanoista, muutamaa B:tä lukuunottamatta.

Virallinen track kausi alkaa reilun viikon päästä ja nyt meillä on intramurals-kausi, eli koko joukkueen yhteistreenejä, joihin saa tulla kokeilemaan ennen kun virallisesti sitoutuu teamiin. Treenit ovat siis vaihtuneet meidän pienestä 10-15 hengen pole vault perheestä noin 60-100 ihmisen yhteisharjoituksiin. Näin alkuun valmentajilla on selvästikin taktiikkana "pelotella" laiskurit ulos, joten kuri on kuin armejassa. Mielenkiinnolla odotan mitä kausi tuo tullessan.


Me järjestettiin tyttöjen kanssa tässä yksi viikonloppu Pasta Party. Yksi meidän hyvä kaveri Lorenzo on Italiasta, ja ollaan monta kertaa kysytty milloin hän kokkaa meille italialaista ruokaa. Yksi päivä treeneissä kun taas puhuttiin asiasta, niin päätettiin, että miksei kaikki mennä meidän talolle ja kokata kaikki yhdessä. Innostuttiin asiasta niin, että loppujen lopuksi leivottiin itse pastakin alusta loppuun asti. Meidän italialainen ystävä osoittautui aika perfektionistiksi, joten koko pastaprosessi kesti n. 3 tuntia, mutta hyvässä seurassa se ei haitannut. Meidän Pasta Partyyn osallistui meidän kolmen siskoksen lisäksi Jackie, Italian Lorenzo ja American Lorenzo. Lopputulos oli odotuksen arvoinen.

Minä ja Jackie päätettiin vähän improvisoida ja kokeilla ruisjauhosta tehtyä pastaa... Taikinan koostumus oli älyttömän kova, joten lopputuloksena oli piparkakkusydämen muotoisia ravioleja. Ei hullumpia, mutta oli se Lorenzon pasta parempaa. :D

Nyt on sitten pari viime viikonloppua tullut hengattua näiden jätkien kanssa. 

Minä, Gavin, Baptiste, Brandon, Lorenzo, Amber ja Desi. 

Tuli tässä laskeskeltua, että tää vaihtovuos on nyt jo selvästi yli puolenvälin. Kymmenestä kuukaudesta on enää about neljä jäljellä... Ei voi muuta kuin ihmetellä kuinka nopeasti tämä aika vaan katoaa.

Pakko vielä mainita, että täällä on nyt jo ihan kevät. Vegasin talvea ei voi liian pitkäksi sanoa. Tällä säät on nyt Suomen toukokuun tasoa. Muutaman treenin jälkeen jo selvät t-paitarajat havaittavissa.. Haha :D Tsemppiä sinne lumen keskelle! ;)