It's Vegas Baby!: Pole Vault Summit

Torstai aamupäivällä, heti finals -kokeiden jälkeen, lähdettiin Danin, Amberin, Desin, Gavinin, Jackien ja meidän coachin Waddlen kanssa Renoon Pole Vault Summittiin, joka on siis treenileirin tyylinen tapahtuma jonka päätteeksi myös kisataan. Sinne osallistui ihan maailman parhaita seiväshyppääjiä valmentajineen. Ajomatka kesiti noin 8 tuntia, joten se päivä lähinnä istuttiin autossa. Nevadassa on vain kaksi suurempaa kaupunkia: Las Vegas ja Reno. Muuten täällä on vaan aavikkoa, vuoria ja muutama kuoleman partalla oleva kylä. Ohitettiin muutama haamukylä, joissa suurinosa taloista oli hylättyjä ja ne muutamat ihmiset jotka siellä vielä sinnittelivät asuivat asuntovaunuissa. Ne oli suorastaan pelotavan näköisiä ja kuulemma niitä on käytetty joidenkin kauhuelokuvien kuvausmateriaaleina. Mutta ei niistä sen enempää...

Nevadan maisemaa. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, niin olisimme kotimatkalla poikenneet Death Valleyllä, mutta ehkäpä joku toinen kerta.

Perjantai aamuna alkoi itse Summit. Ensimmäiseksi kokoonnuimme kaikki yhteiseen aloitustilaisuuteen, jossa pääsimme heti näkemään kaikki maailmantason seiväshyppääjät. Mukana oli siis kuusi Olympialaisten kultamitalistia, useita muita arvokisamitalisteja, monien eri maiden ja maanosien ennätysten haltijoita, muita seiväshypyn huippuja ja vasta nousevia tähtiä, sekä vuosia tai vuosikymmeniä sitten uransa lopettaneita kokeneita konkareita. Osallistujia koko Summitissa oli parisen tuhatta.

Urheilijat oltiin jaettu treeniryhmiin iän ja tason perusteella, aloittelijoista college ikäisiin asti. Valitettavasti minulla ei ollut vielä yhtään kisatulosta siinä vaiheessa kun Summittiin ilmottauduttiin, joten jouduin alottelijoiden ryhmään. Siellä kaikki asiat olivat todella helppoja. Itse olen kuitenkin treenannut seivästä koko tämän viisi kuukautta, kun monet aloittelijoista eivät oikeasti osanneet yhtään mitään. Alku oli siis hieman tylsä, mutta onneksi päästiin myös hyppäämään patjalle, jolloin sain henkilökohtaisempaa valmennusta. Tätä oli siis aamu 10 ilta 5 asti. Välissä oli parin tunnin tauko, jolloin syötiin, bongailtiin huippu-urheilijoita, juteltiin ja otettiin valokuvia heidän kanssaan.

Renon Event Centeriin oltiin ahdettu kaikenkaikkiaan 11 seiväshyppypatjaa. Perjantai-ilta huipentui Eliittien kilpailuun, jossa maailman parhaat seiväshyppääjät ottivat yhteen. Se oli aikamoinen Show! Urheilijat saivat kansallisuudesta riippumatta yleisön täyden tuen ja huomion. Vaikka minkälaisia voiton ja myös häviön tansseja tuli nähtyä. Urheilijoilla on huumorintajua!

10-ottelija Trey Hardee oli yleisön lemmikki ja varmisti, että kaikilla oli hauskaa. Seiväs ei ole hänen päälajinsa, joten hän otti kilpailun rennolla asenteella. Ja ennätyshän sieltä tuli.

Lontoon 2012 Olympialaisten kultamitalisti ranskalainen Renaud Lavillenie voitti kilpailun ylivoimaisesti 16cm erolla seuraavaan.

Steeve Hooker istui meidän edessä koko kilpailun ajan, joten oli pakko käyttää tilaisuus hyödyksi ja pyytää nimmari mun vanhoihin ja kuluneisiin piikkareihin. Sen voimalla sitten lauantain seiväskisaan. ;)

Eli siis lauantaina pääsin itse kisaamaan urheiluhistoriani toisen seiväshyppykisan. Se osoittautui ihan positiiviseksi yllätykseksi! Hyppäsin siis aloittelijoiden sarjassa, jonka lopulta voitin tuloksella 8,6 feet, joka on n. 260cm. Kisa oli hauska ja rento, ja oli ihan mukava nähdä kuinka tämän viiden kuukauden aikana on jotain tullut opittua. Tästä on hyvä jatkaa!

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli mahtava ja ehdottomasti yksi elämäni parhaista kokemuksista. Oli erittäin motivoivaa tavata maailman parhaita urheilijoita ja saada opastusta kokeneilta valmentajilta.