Sushibuffet ja pommitusharjoitus

Taas on pari viikkoa hujahtanut, ja vaikka mitä jännää on tapahtunut.

Koulu sujuu jo ihan mallikkaasti, ja kaikki menee aika rutiinilla, eikä enää ole tarvinnut viettää tuntitolkulla aikaa läksyjä tehden. Alkusyksystä saattoi aikaa vierähtää useampi tunti illassa koulujuttuja tehden, mutta kun vaihdoin muutaman kurssin helpompaan, niin on jäänyt enemmän vapaa-aikaa. Vaihdoin siis trigonometrian geometriaan, koska käsittelimme MAA9 asioita. Suomesssa olen käynyt vasta 4 ensimmäistä pitkän matikan kurssia. Lisäksi vaihdoin seniori-englannin juniori-englantiin, koska seniorit lukevat mm. Shakespearea, erilaisia kansantarinoita ja paljon runoja, joista en ymmärtänyt mitään. Olen ollut erittäin tyytyväinen vaihtoihin, sillä en halua viettää koko vaihtarivuottani nenä kirjassa.

Tällä turvallisuusasioita pidetään todella tärkeinä. Esimerkiksi kouluille on kokonaan omat poliisipartiot, jotka valvovat järjestystä. Poliiseja näkee siis koulussa joka päivä, ja ala-astetyylillä välituntivalvojan tehtäviä täällä hoitavat virkapukuiset poliisit. Lisäksi täällä on vähintään kerran kuukaudessa paloharjoitus - joskus useamminkin, jos harjoitus ei suju tarpeeksi nopeasti. Viime viikolla meillä oli yksi erittäin mielenkiintoinen turvallisuusharjoitus: Olin syömässä kavereiden kanssa, kun yhtäkkiä kaikkien oli pakko mennä pöytien alle piiloon. Olimme vähän ihmeissämme, että mitä tapahtuu, kun yksi tyttö kuisksi, että tämä on vain harjoitus pommituksen varalta. Mietittiin siinä sitten muutaman muun vaihtarin kanssa, että onko Yhdysvallat suunnitelemassa uutta sotaa jonnekin, koska tämä oli kuulemma ensimmäinen harjoitus laatuaan. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että kyseessä oli harjoitus maanjäristyksen varalta, mikä on sinäänsä kummaa, koska täällä ei niitä juuri koskaan ole.  Huvittava kokemus joka tapauksessa! :D

Tässä siis maanjäritysharjoitus käynnisä. :PP 

Nyt on myös Football season lopuillaan ja torstaina oli viimeinen kotipeli. Vaikka en ymmärräkkän pelin sännöistä mitään, pelit ovat olleet aina hauskoja. Tunnelma on loistava, tuli voitto tai tappio. Kuvassa: blueman Brandon, Gavin, DR, minä ja Amber.

Tässä parin kuukauden aikana on törmännyt vaikka minkälaisiin kulttuurieroihin. Se, että täällä kuljetaan autolla kaikkialle oli jo aika lailla tiedossa, mutta silti se hämmästyttää joka kerta, että ihan muutaman kymmenen metrin matkatkin taitetaan autolla. Eikä täällä edes pärjäisi ilman!! Suomessa meidän perheellä on vain yksi auto viidelle hengelle. Täällä meidän perheessä on viisi auto, kun ajokortin omistavia ihmisiä on vain neljä. Ilmeisesti autojen ylläpito ei ole täällä yhtä kallista, kuin Suomessa. Bensa on ainakin noin puolet halvempaa.

Tällä on tosi paljon buffet-ravintoloita ja lähes aina jos mennään ulos syömään, niin mennään johonkin puffetiin. Viime viikonloppuna oltiin japanilaisessa puffet-ravintolassa ja voi että sitä ruoan määrää!! En ole Suomessa ollu mikään suuri sushin ystävä, mutta täällä olen rakastunut japanilaiseen ruokaan!! Jos tällanen meno jatkuu, nii vuoden lopussa saattaa olla muutaman vaatekoon suurempi Pauliina. :DD

Tässä vain pieni osa ravintolan valikoimista. :P

Halloween lähestyy kovaa vauhtia ja se näkyy kaikkialla! Ensimmäiset aloittelivat talojensa koristelun jo yli kuukausi sitten, vaikka virallinen Halloween on ensi keskiviikkona. Kaikkea mukavaa on suunnitelmissa! Mutta siitä sitten ensi postauksessa! :)

Homecoming week

Niin se Homecoming vihdoin koitti... Juhla on ollut koulun suosituin puheenaihe viimeisen kuukauden ajan. Kukkakimppuja kädessään kantavat tytöt ovat olleet ihan perusarkea, kun pojat ovat pyytäneet heitä tanssipareikseen. Suomalaisjätkät voisivat ottaa vähän mallia!! Tällä ei nimittäin tule kuuloonkaan, että tyttö pyytää poikaa pariksi, kuten lukion wanhojen tansseissa taitaa parien sopiminen lähinnä tapahtua.

Tällä viikolla koulussa on ollut Homecoming Spirit week, eli joka päivälle on ollut oma teemansa. Maanantaina oli Cowboy, tiistaina Disco, keskiviikkona Rock'n Roll ja torstaina Shadow Ridge Spirit -teemat. Koulun käytävät oli koristeltu teemojen mukaisesti, ja kaikki olivat valinneet vaatteensa enemmän tai vähemmän päivän teemaan sopiviksi.

Koulun Discokäytävä. 

Perjantai-iltana oli Homecoming Football Game. Se oli kyllä aikamoinen show! Itse peli oli oikeastaan sivuseikka, sillä kaikki odottivat puoliajan ohjelmanumeroita. Ohjelmassa oli mm. tyttöjen tanssijoukkueen esitys. Dance team on täällä kovempi sana, kuin cheerleaderit, ja olihan ne taitavia!

Ja tietenkin asiaan kuuluva ulkoasu. Täällä ollaan erittäin isänmaallisia. Jokainen peli alkaa USA:n lippukulkueella ja kansallislaululla. Ja myös koulussa joka aamuisessa aamunavauksessa lausutaan joku Amerikka-runo käsi sydämen päällä, USA:n lippua katsoen. Et ihan BTW, jos kiinnosti. :D

Koulussa on ollut koko viikon mahdollisuus äänestää koulun kuninkaalliset - joka luokka-asteelta omansa. Perjantai-illan kohokohta oli, kun seniori kuningasparin äänestyksen voittajat paljastettiin. Sen jälkeen kaikki kuninkaalliset ajoivat kunniakierroksen yleisurheilukentän ympäri avoautoissa istuen ja "alamaisille" vilkutellen. 

Itse tanssit olivat lauantana ja me päätettiin mennä sinne ihan tyttöporukalla. Ensimmäiseksi menimme ottamaan valokuvia läheiseen dinosaurusleikkipuistoon, joka olikin suosittu Homecomingkuvien ottopaikka.

Marie, Fabi, Amber, Elsa, Desi, Amanda, Emily ja minä

Pakollinen Charlien enkelit kuva. Meille ollaan muutaman kerran sanottu et ollaan ihan ku ne. :D

Kuvien ottamisen jälkeen menimme syömään meksikolaiseen ravintolaan. (MW ei ollu Chipotle!!! :((( ) Sieltä jatkettiin koululle, jossa itse tanssiaiset olivat. Ruokasali oli raivattu tyhjäksi, ja pöytien tilalle oli tuotu paljon erilaisia värivaloja ja äänentoistolaitteita. Musiikki soi tietenkin taas luvattoman kovalla ja värivaloista huolimatta oli vaikea nähdä muita ihmisiä. Se kuitenkin loi tunnelmaa, ja ihmiset tanssivat kuin viimeistä päivää. Täällä osataan jorata ja juhlia! 

Elsa, minä, Emelie, Desi, Mandie, Fabi, Marie ja Amber. 

Olimme koululla pari tuntia, ja noin kymmenen aikoihin jatkoimme matkaa Haunted Houseen - eräänlaiseen kummitustaloon. Haunted House on vähän niin kuin kummitusjuna, mutta ilman junaa, ja siellä on säikyttelemässä oikeat ihmiset. Kuljimme pimeän labyrinttiä muistuttavan reitin läpi, jossa erilaisiksi hirviöiksi pukeutuneet ihmiset säikyttelivät meitä, aina tietenkin sellaisissa kohdissa, missä niitä vähiten odotti.  Se oli pelottavaa!! En ole varmaan ikinä kiljunut niin paljon! :DD 

Ennen - jälkeen -kuva.

Superhauska ilta loppui Frozen Yogurtiin, joka on yksi meidän lemppari jälkiruokapaikoista. Oli hauskaa! :) 

Awake

Las Vegasille on tyypillistä, että suurin osa palveluista on auki kellon ympäri. Meidän kirkko hyödynsi asiaa järjestämällä viime viikonloppuna High School-ikäisille nuorille Awake-nimisen tapahtuman, jossa siis valvoimme koko yön erilaisten aktiviteettien parissa. Ohjelmassa oli mikroautoilua, ruokailuhetki pizzan parissa, luistelua, uimista ja erilaisia pelejä.  Meidän kirkko, Canyon Ridge, on tosi suuri seurakunta. Jo pelkästään yhdessä aamujumalanpalveluksessa saattaa olla monta tuhatta ihmistä, joten siis nuoriakin seurakunnasta löytyy. Awakeen osallistui n. 150-200 ihmistä, ja kuljimme eri paikkoihin kolmella bussilla.

Ensimmäisenä menimme mikroautoilemaan, mikä oli minun ja Amberin mielestä superhauskaa. Desi oli eri mieltä, sillä hänelle sattui "huono auto". Aina kun autot jouduttiin pystäyttämään kolarin takia, Desi oli siellä kaaoksen ytimessä... :PP Haha no ei kaikkea voi osata! :)

Pizzan jälkeen menimme luistelemaan. Brasiliassa ei lunta ja jäätä liikaa ole, joten Desille tämä oli ensimmäinen kerta. Kaikki meni kuitenkin erittäin hyvin, eikä Desi kaatunut kertaakaan, vaikka luistimet eivät olleet teroittajaa vähään aikaan nähneetkään. Proud of u girl! <3 

Kuvissa: Amber, Desi, minä ja Emelie.

Viimeisenä menimme jonkinlaiseen toimintakeskukseen, jossa oli mahdollisuutena pelata erilaisia pelejä, kuten kori- ja jalkapalloa. Päätimme Amberin, Annan, Desin, Elsan ja Emilien kanssa mennä uimaan, sillä siinä vaiheessa aamyötä silmäluomet tuntuivat jo tonnin painoisilta. Uiminen piristi siis mukavasti. Koko tapahtuma oli onnistunut, vaikka tämä viikko menikin lähinnä univelkoja nukkuessa. 

Tänään (perjantai 12.10) on Staff Development Day, eli päivä jolloin opettajat keskittyvät kokeiden ym. papereiden korjaamiseen - oppilailla on näin ollen vapaapäivä. Pidennetty viikonlopuu kyllä kelpaa!!! Tänään illalla on Homecoming Football Game ja huomenna sitten itse tanssit, joten kaikkea kivaa on tiedossa.

 Ihanaa viikonloppua kaikille! :) 

It's Vegas!

Teitä varmaankin kiinnostaa kuulla millaista on Las Vegasin keskustassa... Sen kaupungin kuvaamiseen ei meinaa sanatkaan riitä. Siellä on kaikkea mitä vaan voi toivoa ja kuvitella, ja vielä paljon enemmän. Olen päässyt käymään Stripillä pari kertaa, ja siitä riittäisi kerrottavaa vaikka kokonaisen kirjan verran.

Strip on siis noin 6.5 kilometrin mittainen bulevardi Las Vegasin keskustassa, joka koostuu lukemattomista hotelleista. Niillä jokaisella on omat kasinonsa, useita ruokaravintoloita, kauppoja ja baareja sekä erilaisia show-näytöksiä.  Joten siis suurin osa Stripin nähtävyyksistä on itse asiassa hotelleja. Las Vegasiin on koottu kaikki maailman tärkeimmät nähtävyydet. Yhden tien varrelta löytyy mm. New York, Pariisin Eiffel-torni, Luxor eli Egyptin pyramidit ja sfinskit, Rooman valtakunnan ajan keisarin palatsi, Excalibur linna ja paljon muuta.

Yksi Vegasin tunnetuimmista nähtävyyksistä on Bellagion hotelli. Se on yksi maailman näyttävämmistä

kasinoista ja hotelleista maailmassa, enkä yhtään ihmettele miksi. Hotellin sisällä on "Dale Chihulyn Fiori di Como" eli lasikukkateos, jossa hotellin kattoon on ripustettu yli 2 000 lasikukkaa. Lisäksi hotellista löytyy paljon erilaisia merkkivaatekauppoja, jotka ovat 24h auki. Hinnat ovat arvaten taivaissa. Hotellin pihalla on suuri tekojärvi, jossa esitetään 15 minuutin välein vesi show. Tässä vähän videomateriaalia. 

Joka 15 minuutin välein esitettävä vesishow on joka kerta erilainen.

Eräs toinen kuuluisa show on Millarge-hotellin tulivuorenpurkaus. Hotellin pihalla oleva "tulivuori" purkautuu tasatunnein iltakuuden ja yhdentoista välillä.

Oli aika kuumat oltavat! Seisoimme aivan aidan vieressä, ja tulen lieskat lämmittivät reippaasti. Oli komea show, ei voi muuta sanoa! 

Vielä yksi paikka, josta haluan kertoa, on Fremont street experience. Se sijaitsee noin kahdeksan kilometriä Stripiltä ja on ns. vanha Las Vegas. Kyseessä on siis muutaman sadan metrin mittainen kävelykatu, joka on katettu led-valokatolla. Katossa pyörii erilaisia mainoksia ja videoita. Tiellä on ainakin neljä poikkikatua, joissa jokaisessa on esiintymislava ja eri bändi soittamassa. Kadun molemmin puolin on lukemattomia kasinoita ja ravintoloita, tai no käytännössä katsoen ne kaikki ovat kasinoita, sillä jopa Sturbuckssissa on omat pelikoneensa. 

Fremont street experience

Tunnin välein koko katu hiljenee ja pimenee, ja alkaa led-valoshow. Se kestää noin 10 minuuttia, ja on joka kerta erilainen. Meille sattui Bon Jovi show, eli kuuntelimme eri Bon Jovin biisejä ja ihailimme koko led katon kattavaa videota. Musiikki kyllä ylitti kaikki desibelirajat. Hyvä, että on vielä korvat talella! Mutta olihan se ihan älyttömän hieno. 

Fremont street experience:llä on tänä kesän ollut teemana 80-luku, joten ilmeisesti kaikki on ollu enemmän tai vähemmän 80's meininkiä. 

Las Vegas on mitä kummallisempien katutuiteilijoiden unelma. 

Tällä liikkuessa väkisinkin miettii, kuinka paljon kaikki nämä hienoudet kuluttavat energiaa. Sähkömäärä, joka täällä käytetään, riittäisi varmaankin koko Afrikalle. Onhan tämä kaikki älyttömän turhamaista, pakko myöntää, mutta onneksi maailmassa on vain yksi Vegas!

Jenkkielämää

Eilen tuli täyteen kuukausi siitä, kun tapasin isäntäperheeni ensimmäisen kerran. En osaa sanoa, onko aika kulunut nopeasti vai hitaasti... Kun ajattelen, että 1/10 osa vaihtovuodestani on jo takana tuntuu, että aika on vain kadonnut ja että vastahan tulin tänne. Toisaalta taas tuntuu siltä, että siitä on ikuisuus, kun hyvästelin kaverit ja perheen. Kuukauden aikana on kyllä ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista. Paljon uusia kokemuksia ja tunteita laidasta laitaan. Vegas tuntuu jo ihan kodilta, ja viihdyn täällä hyvin, mikä on suurimmaksi osin isäntäperheeni ansiota. :)

Täällä elämä on asettunut hyvin paikolleen. Arkipäivät menevät pitkälti koulussa, treeneissa, koulujuttuja tehdessä, siskojen ja perheen kanssa hengatessa. Sosiaalinen elämä painottuu enemmän viikonlopuille.

Pari viikonloppua sitten oli meidän vaihto-oppilasjärjestö Icesin tilaisuus, jonne tuli n. 70 Las Vegasin alueella olevaa vaiho-oppilasta. Menimme Icesin "presidentin" kotiin, joka oli hienoin talo, jossa olen koskaan ollut. Se oli melkeen kuin linna! Siellä vietimme päivän hengaten ja tutustuen muihin vaihtareihin, kokemuksia vaihdellen, syöden, uiden ja sääntöjä kerraten. Päivä oli todella hauska ja tapasin siellä toisenkin suomalaistytön, Peppinan. Oli ihana puhua pitkästä aikaa suomea, ymmärtää ja tulla ymmärretyksi :DD Kyllä minun englannilla ihan pärjää, mutta silti saattaa helposti missata jotakin, enkä aina osaa sanoa kaikkea mitä haluaisin. Kieltähän tänne on tultu opettelemaan, joten eiköhän se ajan kanssa parane.

Icesin vaihtarit. 

Minä ja Peppina :)

Viime viikon lauantaina käytiin keilaamassa tyttöporukalla, ja Desi oli suunnitellut ohjelman. Mukana oli siis 4 tyttöä Brasiliasta, minä ja Amber, joten portugalia tuli kuunneltua illan aikana ihan riittämiin.  Saimme perehdytystä mm. portugalinkielen eri aksentteihin. :DD Mutta kyllä meidätkin pidettiin keskusteluissa mukana, joten oli todella hauskaa. Brasilialaiset on ihanan energisiä ja ulospäinsuuntautuneita!

Marina, Desi, Cici, minä ja Amber keilaamassa. (Fabi oli jo ehtinyt lähteä ennen kuvan ottamista)
Ja minä tietenki voitin!! :P 

Eilen oli Amberin kaverin Kailean ja hänen perheensä belgialaisen vaihtarin Amberin yhteissynttärit. Porukkaa oli paljon, noin 50 henkeä, jotka kaikki olivat meidän koululaisia. Pelattiin erilaisia pelejä, syötiin, katsottiin leffaa ja vaan hengattiin. Jenkit osaavat pitää hauskaa ilman alkoholia!! Pakko ihmetellä myös vaihtareiden määrää. Juhlissa oli nimittäin ainakin 2 tanskalaista, saksalainen, hollantilainen, ruotsalainen, latvialainen ja uusi-seelantilainen vaihtari plus minä ja Desi. Taitaa olla joku North Las Vegasin juttu tää vaihtareiden ottaminen.

Jenkki, latvialainen, saksalainen, brasilialainen, suomalainen, uusi-seelantilainen ja jenkki

Tänä aamuna olin Danin, Amberin, Desin ja Naten kanssa vaeltamassa Lone Mountain-nimisellä vuorella.

Päästiin huipulle asti!! Ja maisemat olivat upeat. 

Huomenna sitten juhlitaan Amberin 16-vuotissynttäreitä. Happy Birthday Amber! <3 I know you're reading my blog! ;PP



BTW Täällä satoi yksi päivä... Kun autiomaassa sataa, niin kaikki paikat tulvivat, koska maa ei ime vettä juuri lainkaan. Naten autolle kävi vähän huonosti. Onneks on vakuutukset kunnossa! :P

Shadow Ridge High School

Olen käynyt jenkkikoulua nyt kaksi viikkoa. Pakko sanoa, että se on kyllä niiiin erilaista, kun mihin Suomessa olen tottunut. Koulu alkaa joka aamu 7:00, eli herätyskello on herättämässä aina 5:30. Aamuherätykset eivät koskaan ole olleet vahvuuksiani, joten rytmiin pääseminen vaatii kyllä totuttelua.

Meidän koulu, Shadow Ridge High School, on noin 2400 oppilaan koulu, jossa on neljä eri luokka-astetta. Freshmanit, eli koulun nuorimmat ovat 13-14-vuotiaita, eli suomalaisittain 8.-luokkalaisia. Sophomoret ovat 14-15-vuotiaita. Juniorit 15-16- ja Seniorit (joka itse olen) 16-18-vuotiaita.

Opiskelen koulussa trigonometriaa, Amerikan historiaa, Foren Scienceä, (joka on sellaista rikostutkinta juttua), valokuvausta, korujen tekoa, englantia, kotitaloutta ja piirtämistä. Aineet on jaettu puoliksi, eli joka toinen päivä on puolet aineista ja joka toinen päivä toinen puoli aineista. Tunnit kestävät 85 min ja niiden välissä on 5 minuuttia aikaa siirtyä seuraavaan luokkaan. Koulu alkaa siis joka aamu 7:00 ja loppuu 13:25, jonka jälkeen meillä on lähes joka päivä urheilutreenit. En ole mikään erityisen suuri amerikkalaisen koulusysteemin fani, mutta kaikkeen tottuu aikanaan, joten eiköhän tämä tästä vielä ihan mukavaksi muutu. :)

Shadow Ridge High School 

Jenkkien koulusysteemi on ihan päinvastanen kun Suomessa. Suomessa olen tottunut siihe, että tiedot ja taidot palkitaan hyvällä numerolla, ja se kuinka paljon oppilas käyttää aikaa läksyihin ja opiskeluun koulun ulkopuolella on tämän omalla vastuulla. Täällä työnteko palkitaan. Oppilas, joka tekee läksyt ja noudattaa ohjeita, saattaa saada arvosanaksi A:n eli 10, vaikka ei loppujen lopuksi omaksuisi oppikurssin sisällöstä mitään. Esimerkiksi meidän historian tunneilla saa arvosanaksi D= 6-7 jo sillä, että kopioi muistiinpanot taululta. 

Täällä kuri on älyttömän tiukka, ja jo muutamasta myöhästymisestä saatetaan erottaa väliaikaisesti koulusta. Täällä on myös pukukoodi, joka määrää, että paidoissa on oltava vähintään 10cm levyiset hihat. Housuissa taas lahkeiden on oltava pidemmät, kuin mihin oman käden sormet loppuu. Varvastossut on kielletty kokonaan, sillä se, että näkee toisen kantapäät saattaa häiritä opiskelua... Puen siis joka päivä kouluun farkut, jonkun t-paidan ja tennarit. Pukukoodia ei haluta rikkoa, sillä muuten joutuu lähtemään kotiin vaihtamaan vaatteita, mikä tarkoittaa poissaoloa/myöhästymistä tunnilta, joka taas johtaa suurempiin vaikeuksiin. 

Täällä kurssiarvosanat perustuvat pisteisiin, joita oppilas kerää. Pisteitä saattaa saada ihan mistä vaan. Esim. jos palauttaa course expectation -lapun ajoissa opettajalle saattaa saada 50 bonus pistettä. KAIKKI läksyt palautetaan opettajan tarkistettavaksi ja pisteytettäviksi. Opettaja antaa pisteet myös kaikista tehtävistä, jotka tehdään tuntien aikana. Kokeista saatujen arvosanojen osuus kurssiarvosanasta on vaan n. 15-20%, eli periaatteessa kurssien repuuttaminen ei ole mahdollista. 

Meidän koulun sisäpiha, jossa on ruokapöytiä, jossa voi lounastaa. Suunnilleen 40 asteen helteessä pukukoodin sallimissa vaatteissa saattaa kyllä olla välillä aika tukalaa.

Jenkkikouluissa ilmainen kouluruoka on vieras käsite. Täällä muutamalla dollarilla saa ostettua ruokaa, joka on pääasiassa pizzaa, hampurilaisia, sipsejä, keksejä ja muuta roskaruokaa. Tuon siis joka päivä omat eväät kouluun. Meillä on lähes joka päivä treenit suoraan koulun jälkeen, joten ruokaa saa kyllä kantaa mukana, jos aikoo pysyä koko päivän pystyssä. 

Tässä on aika peruseväät, joita syön koulussa. Välillä tulee syyllistyttyä välipalakekseihin ja naposteltaviin.

Meillä on lähes joka päivä 2 - 2,5 tunnin treenit koulun jälkeen. Treenaaminen on ihan mukavaa, vaikka välillä on tukalan kuumaa. Nyt ei ole vielä virallisesti yleisurheilukausi, joten meidän treeniryhmässä on päivästä riippuen vaan 5-10 urheilijaa. Meidän valmentaja on erikoistunut aitajuoksuun ja seiväshyppyyn ja tehdään seivästäkin joka treeneissä pikkusen, jotta opittais perusteknikka mahdollisimman nopeasti. 

Vakuuttaako? 

Kouluelämässä ehdottomasti parasta on olleet amerikkalaisen jalkapallon ottelut, joita on joka perjantai. Pelin kulusta en ymmärrä itse mitään, mutta pelien fiilis on aivan mahtava. Yleisö eläytyy täysillä. Välillä meno alkaa olla jo iha pelottavan hurjaa, ja meteli on kuin rock-konsertissa. Orkesteri soittaa kannustuslauluja, ja yleisö tanssii mukana. Cheerleaderit tekevät temppujansa, ja jalkapallon pelaajat tappelevat pallosta kentällä. Niin jenkkimenoa, ku olla ja voi! :D

Ja tietenki meidän koulun joukkue voitti ottelun, eli meno katsomossa oli vieläkin villimpää. :P

Kotona ollaan!

Mahtavan Soft-Landing Campin jalkeen oli aika siirtyä perheisiin. New Yorkista lensin Phoenxin kautta Las Vegasin lentokentälle, jossa minua olivat vastassa host-isä Dan, -sisko Amber ja brasilialainen vaihto-sisko Desiree. Muutama päivä ennen lähtöäni sain tietää, että perheeseemme tulisi myös toinen vaihto-oppilas. Se oli ihan positiivinen yllätys, sillä nyt talossa on joku joka on samassa tilantteessa, kuin minä. Ja tulemme varmasti vuoden aikana kohtaamaan samanlaisia haasteita.

Desiree, minä ja Amber lentokentällä. 

Vegasin kotimme on mukava, kaksikerroksinen talo, jossa alakerrassa on keittiö, ruokailutila, olo/TV-huone ja Naten makuuhuone. Yläkerrassa ovat minun ja Dessin, Amberin ja vanhempien huoneet, sekä toinen TV-huone. Tilaa on siis sopivasti kuudelle ihmiselle, sekä kolmelle koiralle (joista kaksi on pienen lehmän kokoisia. :D)

Meidän talo.. Aika perusjenkki, eikö!?! 

Minun ja Dessin huone. <3

Heti jo ensimmäisenä iltana pääsin tapaamaan paikallisia nuoria, koulututuilla Jencynnillä ja Ingridillä oli synttäripoolpartyt. Siellä oli paljon tulevan koulumme oppilaita ja myös muita vaihto-oppilaita. Yhteensä vieraita oli n. 40, ja ohjelmassa oli syömistä, pöytäpingiksen ja wii-tanssipelin peluuta ja yllätys yllätys: uimista. Ilta oli tosi hauska, vaikka väsymys ja jet lag vaivasivat lähes 24h valveillaolon jälkeen. Valitettavasti oli jo niin pimeää, etten saanut otettua kuvia partyistä. 

Isäntäperheeni: isä Dan, Dessi, minä, Amber, ja äiti Dana. Nate ei ollut paikalla.  

Amerikan perheeni on ihana, ja tulen hyvin toimeen kaikkien perheenjäsenten kanssa. Alussa vähän jännitti, että miten huoneen jakaminen Dessin kanssa onnistuu, mutta kaikki on sujunut erittäin hyvin. Olen tyytyväinen perheeseeni, ja kiitollinen että pääsin juuri tähän paikkaan. 

Ensimmäisen viikon aikana on ehtinyt jo tapahtua kaikenlaista.Viime maanantaina alkoi koulu, ja arki on lähtenyt käyntiin. Viikossa olen nähnyt ja kokenut paljon uutta. Olimme mm. perjantaina katsomassa elämäni ensimmäistä jenkkifutismatsia, ja meno oli melkoisen hurjaa sekä kentällä että katsomossa. Lisäksi olemme käyneet Las Vegasin keskustassa ihmettelemässä kaupungin loistoa. Sanonta: kaikki mitä löytyy netistä, löytyy myös Las Vegasista taitaa pitää kyllä aika hyvin paikkaansa, sillä Stripiltä ei näyttänyt puuttuvan mitään. Pakko myöntää, että Las Vegas on USKOMATON kaupunki!

Las Vegas sijaitsee laaksossa Nevadan autiomaassa.. Vuoret ovat näin ollen tuttu näky, melkein minne päin vaan katsoo. On kyllä jylhän kauniit maisemat! :)