Xmas

Niin se joulu vihdoin koitti. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet täynnä kiirettä ja stressiä. Lahjojen ostaminen, joululeipomiset ja -koristelemiset ovat pitäneet kiireisinä. Koulussa opettajat halusivat kaikki työt palautettaviksi ennen joulua, joten kokeitä, läksyjä ja erilaisia projekteja on riittänyt. Nyt on kuitenkin ansaittu loma alkanut! Kaikkea mukavaa on tapahtunut ja on tiedossa lähitulevaisuudessakin.

Amerikkalaiseen tapaan se virallinen joulu, jolloin avataan lahjat yms. on 25 päivä, joten jouluaatto ei kaikille ole mitenkään erikoinen. Meidän perheellä aattona on tapana mennä joulukirkkoon. 

Kirkon ohjelmaan, erityisesti muusikkiin, on panostettu ja paljon. Jopa tekolunta satoi katosta. 

Jumalanpalveluksen lopussa kaikki sytyttivät kynttilät ja koko seurakunta lauloi a capellana Jouluyö juhlayön. Oli juhlavaa laulaa yhdessä neljän tuhannen seurakuntalaisten kanssa kynttilän valossa tunnettua joululaulua. Siinä ikään kuin aika pysähtyi ja tuli mietittyä sitä aitoa joulun sanomaa!

Kirkon jälkeen menimme koko perheen ja isovanhempien voimin syömään läheisen Aliante Casinon puffettiin. Ruoka oli tietenkin älyttömän hyvää ja söin iseni (taas) lähes kuoliaaksi. :P Sieltä sitten vatsat pullollaan nukkumaan ja odottamaan, mitä sinne kuusen alle on yön aikana ilmestynyt.

Aamulla koko perheen yhteisen aamiaisen jäkeen tuli aika avata lahjat. Ilmeisesti olen ollut täällä ihan kiltitsti, sillä lahjoja tuli enemmän kuin edes uskalsin toivoa...

Vaatteita, karkkia, havaianasit, vartalovoiteta, lahjakortteja, leffalippuja yms... Meillä joulu ei kuitenkaan lopu tähän, vaan Tapaninpäiväaamuna suurimpana joululahjana auto kääntää nokan kohti Kaliformiaa. Siellä sitten vietetään talon naisväen kanssa muutama päivä. Kaikkea kivaa siis tiedossa!

Hyvää Tapaninpäivää kaikille! :) 

Maailman loppu 21.12.12

Mayat laskivat ja ennustivat maailman lopun tulevan 21.12.2012 – eipä vaan näkynyt. Täällä kyseinen juttu meni kuitenkin vähän liian pitkälle. En tiedä uskoivatko ihmiset oikeasti maailman loppuun vai eivät. Uutinen johti kuitenkin siihen, että kouluissa tuli ympäri Yhdysvaltoja seuraavanlaisia uhkausia: ”tulen aseen kanssa kouluun ja ammun niin monta ihmistä kun pystyn”. Sosiaalinen media vielä levitti huhuja niin, että lopulta perjantaipäivänä koulussa oli aikamoinen väkikato. Koulumme 2400 oppilaasta vain noin kolmasosa uskaltautui tulemaan paikalle. Vaikkei koulussamme tapahtunut mitään ihmeellistä, ei uhkauksia voi ottaa pelkästään vitsin kannalta. Naapurikoulussa oli oikeastikin poika pidätetty aseen hallussapidosta!

Me tyttöjen kanssa käytettiin tilanne hyväksi ja aloitimme joululoman päivän etukäteen. Nyt on siis joululoma alkanut ja aika menee puuhaillessa erilaisia askareita. Valmistaudumme Kalifornian reissuun, jonne lähdemme 26.12. Sitä ennen joulupyhät vietämme isovanhempien kanssa.

Luotiin joulutunnelmaa yksi ilta leipomalla ja koristelemalla pipareita. Lopputuloksena oli meidän yleisurheilujoukkueen seivähyppääjät. 

Ihanaa joulua kaikille! <3

Thanksgiving & Black Friday

Pari viikkoa on jo melkeen vierähtänyt siitä, kun päivitin blogiani viimeksi. On ehtinyt tapahtua paljon ja nyt on aito amerikkalainen Kiitospäivä ja Black Fridayn yölliset shoppailut koettu.

Thanksgiving = mättöjen mättö

En ole varmaan ikinä syönyt niin paljon yhden päivän aikana!!! Thanksgiving on juhla, jossa on lupa syödä itsensä kuoliaaksi ja onnistuin siinä ihan kiitettävästi. Meidän perheessä Thanksgiving ei ollut mitenkään kovin erikoinen tapahtuma, sillä Natella ja Danilla oli töitä. Meillä oli siis vain tavallista hienompi päivällinen. Juhlaan kuuluva penkkiurheilu amerikalaisen jalkapallon parissa oli tietenkin suuri osa päviää.

Juhlapäivällinen

Tässä se kuuluisa Turkey

Lemon pie

Chocolate pie

Mun lemppari, meidän oma leipoma Pumpkin pie c(:

Thanksgivingin jälkeistä perjantaita kutsutaan Black Fridayksi. Tänä kyseisenä päivänä kaupat aukeavat puolen yön aikaan, ja tiedossa on vuoden suurin alennukspäivä. Mekin siis heräsimme yhden aikaan yöllä ja suuntasimme kohti North Las Vegas Outlet Preriumia, eli Outlet kylää, jossa on kaikki mahdolliset merkkiliikkeet. Väkeä oli paljon, ja pelkän parkkipaikan löytämiseen meni puoli tuntia. Shoppailtiin aamuviiteen saakkaa ja tavaraa tarttui kyllä jonkin verran matkaan. Jonot olivan kuitenkin monessa liikkeessä niin pitkät, että emme viitsineet mennä edes sisälle asti. 

Joulukuun alku on merkinnyt montaa asiaa. Muun muassa poikien No Shave November on ohi ja pakko sanoa, että jotkut koulun vanhimmat olivat kuukauden parranajotauon jälkeen enemmän tai väkemmän kodittomien luolamiehien näköisiä. Meille joulukuun alku merkitsi marraskuun kestäneen herkkulakkon loppumista. Olimme tyttöjen kanssa jättäneet kaikki makeat ja suolaiset herkut pois koko marraskuun ajaksi. Thanksgiving oli tietenkin poikkeus ja piirakoita tuli vedettyä niin, että tuli ihan huono olo. Vannoin monet kerrat, etten enää ikinä syö herkkuja. Nyt kuitenkin joulukuun alettua on pakko vähän joustaa, sillä Starbucksin joulumaut ovat tulleet myyntiin. Asun varmaan Starbucksissa jouluun asti! 

Piparminttu kaakao <3 Ihan älyttömän hyvää!!

Hyvää joulukuun alkua ja itsenäisyyspäivää kaikille! :) 

Toisen syy - ei koskaan minun

Yksi minua raivostuttava asia amerikkalaisessa kulttuurissa on se, että täällä ihmiset eivät osaa ottaa vastuuta teoistaan, vaan joko välttelevät niitä tai siirtävät ne toisille. Amerikassa on tunnetusti tehty miljoonia sääntöjä mihin tahansa asiaan, jottei vika olisi ainakaan siinä, ettei asiasta varoitettu. Älä laita kissaa mikroon! Älä pudota elefanttia lentokoneesta! Eikö muka terveen järjen käyttö ole sallittua?!

Juttelin host-äitini kanssa, ja hän kertoi monta mielenkiintoista juttuja, joihin hän on törmännyt opettajan työssään tai muuten arjen keskellä. Myös yksi esimerkki tulee mieleen Petran jenkkiajoilta. Hän kovasti yritti saada minua kouluunsa vierailulle: kävi kysymässä lupaa jokaiselta koulun rehtorilta (taisi olla kolme kappaletta), mutta kaikki käskivät kysyä seuraavalta henkilöltä. Vihdoin eräs hänen opettajansa sanoi, että jos säännöissä on, ettei ole sallittua tuoda alaikäistä sukulaista kampusalueelle, eivät rehtorit aio antaa lupaa. Pointti on siinä, että jos jotain tapahtuu, syyt tulevat luvan antajalle. Ketään ei kuitenkaan oikeasti kiinnostanut tuloni alueelle. Luvanantamisvastuuta ei vain haluttu antaa seurausten pelossa. Parempi siis olla vain kysymättä!

Amerikkalainen koulusysteemi on rakennettu niin, että jos feilaa kurssin, tulee hankaluus pääasiassa opettajalle. Olen tottunut siihen, että koulumenestykseni on omasta työnteostani kiinni - mutta täällä ei ilmeisesti ajatella näin! Jos amerikkalainen oppilas saa huonon arvosanan, ensimmäisenä syytetään opettajaa. Opettaja siis patistelee oppilaitaan parempiin kouluarvosanoihin toteamalla, että jos tulee huono tulos, vanhempanne soitavat minulle ja ovat tyytymättömiä. Tätäkö haluatte?

Näin ollen opettajat ihan oikeasti kertovat täällä kokeiden tehtävät, mahdollisesti myös vastaukset, jo etukäteen. Eli siis jos viitsii edes vilkaista etukäteen annettua tehtäväpaperia, pääsee läpi.  Jos vaivautuu ihan lukemaan kyseisen paperin, saa helposti täydet pisteet. Kurssit on periaatteessa mahdoton feilata. Opettajan tulee osata esitellä vanhemmille, mitä hän on tehnyt sen eteen, että lapsi pääsee kurssista läpi. Opettajan tulee tavata vanhemmat, antaa ekstratehtäviä ja tukiopetusta. Eli toisin sanoen opettajan tehtävä on nähdä paljon vaivaa lapsen eteen, vaikka ainoa asia oppilaan oppimisen esteenä olisi oppilaan oma huono motivaatio. Ei paraskaan opettaja saa ketään oppimaan, jos tämä vain nukkuu tunneilla eikä kuuntele yhtään.

Kävimme tässä yksi päivä kynsistudiolla kynsihoidossa. Kynsistä tuli ihanat, mutta tökkäsin yhden kynnen vahingossa niin, että lakkakerros vaurioitui.  En kehdannut sanoa, puhumattakaan valittaa, asiasta henkilökunnalle. Mutta kun amerikkasiskoni huomasi asian, ihmetteli hän miksi ihmeessä en vaan kysynyt myyjää tekemään uutta lakkakerrosta. Enhän voi valittaa asiasta tai vaatia mitään, minkä olen itse aiheuttanut. Onko tämä vain suomalaista mentaliteettiäni, sitä tässä pohdin?

Viimeinen ihmetyksen aiheeni on työttömien asenne täällä. Vaikka heille tarjottaisi työtä, tulee vain tokaisu: tuo työ ei ole minun arvoiseni! Mietin vaan, onko oikea kohta nirsoilla tuossa elämäntilanteessa?

Tässä muutamia asioita, joita olen ehtinyt koulupäivien aikana miettiä. Koulu ei tunnetusti ole tehokkuuden huipputoimintaa, joten aikansa ehtii käyttää vaikka miettimiseen. En voi muuta todeta, että se joka on keksinyt Suomen koulusysteemin, on nero!

The A Team

Täällä radiossa pyörii aina muutamat samat biisit. Aina kun avaa radion, voi jo melkein arvata, mitä on soimassa, koska vaihtoehtoja ei ole montaa. Lähes joka kanavalla soi samat kappaleet, eli jos ei enää jaksa kuunnella kyseistä biisiä, niin kanavanvaihto ei välttämättä auta, sillä sama biisi pyörii monella taajuudella yhtä aikaan. Tilanteesta tekee vielä ärsyttävämmän se, että suurin osa hiteistä on jo loppuun kuluneita, mm. Carly Rae Jepsen - Call Me Maybe tai Gotye - Somebody That I Used to Know -kappaleet saattaa kuulla monesti päivässä, ja nämähän olivat siis Suomen hittilistan kärjessa loppukeväällä. Vähän jäljessä tullaan.

Yksi biisi, joka soi koko ajan on Ed Sheeran - The A Team. En ollut ennen tänne tuloa kuullut kyseitä biisiä, mutta tässä muutaman kuukauden ajan sitä on väkisinkin tullut kuunneltua. Yksi päivä rupesin miettimään, että mistä se kappale oikein kertoo. Kauniin biisin takaa paljastuikin aika raju tarina. Vaikka tämä alla oleva musavideo on kuvattu Lontoossa, niin valitettavasti Vegasistakin löytyy tällaisia tarinoita, vähän liikaakin. Las Vegashan on Jenkkien paheiden pesä. Tietoisena meneillään olevasta kiivaasta marihuanan laillistamiskeskustelusta totean, että tämä biisi sopii tilanteeseen aika hyvin. Vaikka itse elän hyvässä kaupunginosassa ja ihanassa perheessä, niin on sitä väkisinkin tullut huomattua, kuinka paljon ongelmia täällä on huumeiden ja prostituution kanssa. 

Tässä siis kertomani kappale, jonka olen kuullut ehkä 2546071 kertaa.

Presidentinvaalit

ONNEKS VAALIT ON OHI! Vaikka olen jo kyllästymiseen asti kuullut asiaa vaaleista, haluan vähän jakaa teille siitä, miten se täällä näkyi katukuvassa. Tämän blogin kirjoittamisen jälkeen en halua kuulla enää sanaakaan Romneysta tai Obamasta!!!

Kun jenkit valitsevat poliittisen puolueensa, he kannattavat sitä henkeen ja vereen. Täällä vaalit näkyivät siis kaikkialla. Telkkari oli pullollan mainoksia ja väittelyitä, radiossa lähes joka biisin välissä tuli vaaleihin liittyvää mainosta ja kannanottoa, fanitavaroita myytiin kaikkialla ja ihmisille jopa soiteltiin ja mainostettiin ehdokkaita. Naapurustossa huomasi, ketä talon asukki edusti, sillä ihmiset olivat pystyttänet talojensa edustoille kylttejä ehdokkaista. Verrattuna Suomen viimekeväisiin presidentinvaaleihin, meno täällä oli paljon agressiivisempaa. Suomessa väittely oli hillittyä ja ehdokkaat yrittivät tuoda omia positiivisia puoliaan esille. Täällä oli ihan päinvastaista: erityisesti radiomainoksissa ehdokkaat eivät kertoneet omista ajatuksistaan, vaan keskittyivät haukkumaan toisiaan, eikä sanoja liikaa kaunisteltu. Obamalla ja Romneyllä ei ollut mitään ongelmaa kertoa, miten toinen ajattelee tai tekee väärin.

Vaihto-oppilasjärjestö antoi jo heti alkuun ohjeen olla puhumatta amerikkalaisten kanssa politiikasta. Jos täällä sanoo väärän nimen väärään aikaan, voivat seuraukset olla huonot! Esimerkiksi meidän koulussa pari tyttöä kantoi Romney-kylttejä erääseen luokkahuoneeseen. Muutama Obaman kannattaja näki nämä kyltit ja rupesivat hakkaamaan kylttejä ja tyttöjä. Tilanteesta teki vielä huvittavan se, että kaikki tytöt olivat alaikäisiä, eivätkä edes pysty äänestämään. Opin siis, että on parempi olla puhumatta politiikasta. :P

Meidän perhe oli Romneyn kannalla ja se näkyi myös pihalla. Nämä eivät kuitenkaan pidä politiikkaa niin isona juttuna, että vaikka Obama voitti, ei se ole meidän perhe-elämään pahemmin vaikuttanut. 

Trick or Treat?!?

Lokakuun viimeisenä päivänä juhlitaan halloweenia, joka on suuri osa jenkkikulttuuria! Onhan sitä leffoissa ja tv-sarjoissa nähnyt kaikkea halloweeniin liittyvää, mutten kuitenkaan koskaan ole ymmärtänyt, kuinka paljon rahaa ja vaivaa ihmiset tämän juhlan eteen näkevät. Ensimmäiset halloweenin ystävät aloittelivat talojensa koristelun jo reilu kuukausi sitten. Toinen toistaan pelottavampia taloja on tullut kyllä nähtyä.

Tässä joitan halloween koristeluja...

Halloween on siis näkynyt jo pitkän aikaan kaikkialla, ja ihmiset ovat järjestäneet paljon erilaisia juhlia. Mekin saimme kutsuja muutamiin halloweenpartyihin, ja lauantai-iltana olimme meidän naapurin pippaloissa. Juhlaan kuuluvat koristelut, ja asut olivat tietenkin ihmisten tapaamisen ohella oleellinen osa iltaa. Kaikki oli kyllä viimeisen päälle mietitty, ja takapikalla oli jopa pomppulinna. :D

Itse halloweenina, joka oli siis tämän viikon keskiviikkona, menimme kavereiden kanssa kiertelemään taloja Trick or Treatin merkeissä. Meitä oli noin kymmenen nuoren kouluporukka, ja eihän me 16-17-vuotiaat nuoret muuten oltais menty karkkikierrokselle, mutta päätettiin jalosti uhrautua yhden meidän kaverin 9-vuotiaan pikkuveljen seuraksi. ;) Haha.. Joka tapauksessa ilta oli todella mukava, ja oli hauskaa kokea aito amerikkalainen halloween!

Thanks guys you made my first Halloween awesome! :) 

Mun lemppari cheerleaderit Gavin ja Brandon. Näillä sankareilla riittää mielikuvitusta. Jätkät oli tehnyt oman halloweenkoreografian tansseineen ja huutoineen. :DD

Me haluttiin tyttöjen kanssa pukea yhteen sopivat asut, joten oltiin Tehotytöt. Päätettiin olla luovia ja tehdä meidän asut itse, joten meidän viime viikon operaatio on ollut saada puvut ommeltua valmiiksi. :PP 

Miltä näyttää? 

Ja tietenkin halloweeniin kuuluvat kurpitsat... Kaiverrettiin Desin ja Amberin kanssa omat halloweenkurpitsat. Desin kurpitsasta tuli vampyyrin näköinen, joten nimitimme sen Edwardiksi. Kaiverrettiin Amberin kanssa kurpitsa, jolla on kahdet kasvot. Toisella puolella on söpö sydänsilmäinen naama, kun taas toisella puolella ilkeät kasvot. Toivottavasti ei kuvasta tekijöidensä luonnetta!! Haha :DD

Nyt on siis ensimmäinen aito halloween koettu ja oli älyttöman hauska kokemus! Karkkia tuli saatua ja syötyä ihan liikaa, joten päätettiin tyttöjen kanssa aloittaa No Sugar November. Ainoa poikkeuspäivä tulee olemaan Thanks Giving, joka on siis muutaman viikon päässä. Muuten koko lokakuu mennään ilman herkkuja. Katsotaan miten se tällaisen ruokakulttuurin keskellä onnistuu. :)