Track season ja siskot kylään

Track kausi on nyt jo hyvässä vauhdissa. Kisojakin ehtinyt olla jo neljä. Mun osalta ne on kuitenkin kuluneet katsomon puolella. Mun oikeessa nilkassa on tässä jonkin aikaa ollut hassua kipua, joka ei periaatteessa rasituksessa tunnu, mutta seuraavana aamuna sattuu. Kipu ei ole koskaan hyvä, joten valitettavasti alkukauden kisat ovat menneet ohi mun osalta. Menin ihan lääkäriin ja sain sieltä tällaisen "ihanan" bootsin, jota mun piti käyttää kaksi viikkoa. Lääkärin diagnoosi oli liika treenaus meidän kivikovalla urheilukentällä ja lääkkeeksi hän määräsi levon. Valitettavasti lepo otetaan täällä lepona, mikä mun näkökulmasta on ihan kahjoa. Eikö täällä olla kuultu kuntoutuksesta tai korvaavasta harjoittelusta. Kieltämättä kuntopyöräily ja vesijuoksu helpottaisi elämää, mutta eipä niitä täällä pahemmin harrasteta. Tuntuu, että täällä yhdellä sun toisella on mitä kummallisempia raajatukia ja näyttää, että lääkäreiden ensimmäinen hoitomuoto on aina tuli ja kaksi viikkoa lepoa. Jo vuotta nuoremmalla host-siskollani on joku 6 nilkkatukea!!! Mun tuntemusten mukaan kenkä vaan surkastuttaa lihakset. No joka tapauksessa jalka on nyt parempi, joten eiköhän tästä päästä vielä radan puolelle kisaamaan:)

 Olen sitten ottanut muutamia kuvia kisoista. Ihan kiva on ollut vaihteeksi nähdä punaisia ratoja, kun useat urheilukentät ovat täällä mustia. On ollut mahtavaa nähdä, miten ihmiset on kannustavia toisiaan kohtaan. Vaikka seiväshyppykisassa kaikki kannustavat toisiaan, ja jopa huonoimmalle hyppääjälle taputetaan. Myös ihan erilailla kisatunnelmaa luo se, että koko joukkue tulee ja lähtee samaan aikaan, ja koko kisa on joukkuetapahtuma. Toisaalta, jos oikeasti haluaa keskittyä omaan lajiinsa, saattaa monen tunnin odotus vaikuttaa suoritukseen.

Meidän joukkueessa on yli 100 urheilijaa, monella tasolla. Täällä kaikille annetaan mahdollisuus, mutta ihan huipulle on kyllä haastavaa päästä. Monessa mielessä Suomen yksilövalmennus on aikuismaisempaa aikaisemmin, mutta eihän sen niin vakavaa tarvitse olla vielä tässä vaiheessa. Meillä on viisi coachia, joista nimekkäin on Martha Watson, joka on itse ollut neljissä olympialaisissa 1960- ja 1970-luvuilla. Olen kyllä tykännyt paljon olla osa tätä joukkuetta, mutta toisaalta Suomen urheluista ikävöin yksilövalmennusta ja jopa vesijuoksua:D

Nyt onneksi olen päässyt taas juoksemaan, ilman kipua :) Olen saanut siskoni Petran ja Petriinan tänne Pääsiäisloman ajaksi. Ollaan päästy tekemään jo kaikkea kivaa ja vielä on neljä päivää laatuaikaa siskojen kanssa. Love it!

18-vuotissynttärit Vegasissa...

Tänään koitti se päivä, kun meikäläisestä tuli täysi-ikäinen. Jenkeissä tällä iällä ei saa kuitenkaan kovin paljoa lisävapauksia. Ajokortin voi ajaa täällä jo 16-vuotiaana, kun taas toisaalta laillista tupakan polttamista sekä alkoholin ja kasinoiden pelikoneiden käyttöoikeutta saa odottaa 21-ikävuoteen asti. Minulle 18-vuotta tarkoittaa käytännössä siis sitä, että voin mennä lääkäriin ilman huoltajaa ja saan ostaa pikaliimaa ja yliviivaustusseja kaupasta. Wohooo.. Ihan on olo kuin aikuisella, totally :D

What people think I do

What I actually do

Perjantaina mentiin perheen kanssa ulos syömään yhteen läheiseen kasinoon, jolloin samalla juhlistettiin mun syttäreitä vähän etuajassa. Ravintolassa oli eräs nainen, joka teki lapsille kaiken maailman ilmapalloviritelmiä. Dan & Dana sitten keksivät, että onhan meidän tulevalle synttärisankarille pakko synttärilakki saada. Pyydettiin sitten sitä naista tekemään mulle pieni ja vaatimatton ilmapallohattu synttäreiden kunniaks... :D Hattu tuotti yleistä hilpeyttä ravintolassa, tietenkin jo ihan ulkonäönsä vuoksi, mutta erityisesti kokonsa takia, sillä se, että tarjoilijoilla oli ongelmia ohittaa meidän pöytä, loi huvittavia hetkiä. Jouduin vielä illan päätteeksi kävelemään koko kasinon läpi hattu päässä. :P

Itse synttäripäivän suunnitelmat olin jättänyt kokonaan Desin ja Amberin hoidettavaksi. Siskot ja Lorenzo ovat koko viikon olleet todella salaperäisiä ja mielenkiinnolla odotin, mitä suunnitelmia he olivat keksineet, vai olivatko ylipäänsä yhtään mitään...

Sunnuntaina aamupäivällä sitten lähdettiin tyttöjen ja Lorenzon kanssa ajamaan Stripille päin. Siellä mentiin erääseen MGM Grand -hotellin ulkoallasosastolle, jossa meidän hyvä kaveri Corey on töissä. Suhteilla sitten päästiin sisään ilmatteeksi rentoutumaan altaiden ääreen. Eipä olisi ollut parempaa päivää viettää altaalla kuin nyt aurinkoisessa säässä ja mittarin näyttäessä reilua paria kymppiä.

Meidän track-urheilijoilla on ollut aika paljon penikkaongelmia viime aikoina. Niinpä mä oon ottanut ihan sydämenasiakseni hoitaa kavereitteni penikat kuntoon. Joka treeneissä pidämme siis pienen hierontahetken, jollon hieromme (lähinnä mä hieron) toistemme jalkoja. Siellä uima-altaan reunalla loikoillessa sitten kaverit sanoivat, että nyt olis lahjan aika, että minkä hieronnan haluut?! Olin aika hämmentynyt, siitä mitä tapahtuu ja kohta sieltä jo käveli nainen hierontatelineen kanssa ja majoittautui altaan reunalle. Sain sitten puolen tunnin selkä- ja hartiahieronnan ja oli se kyllä aika taivaallista!! Oli hassu fiilis ajatella, että mä vietän 18-vuotissynttäreitäni selkähieronnassa, jonkun hullun kalliin hotellin uima-altaan reunalla, Las Vegasissa ja ties keiden miljonäärimammojen ja julkkisten kanssa. Ihan kuin jostain leffasta. On tää elämä aika jännää välillä! :) 

Hieronnan jälkeen Lorenzo sitte kysäisi: "No pistitkö nyt mieleen kaikki mitä se hieroja teki, nii voit alkaa hieromaan meidän selkiä?" Tais kamuilla olla taka-ajatukset pelissä lahjan suhteen. Haha :PP

Amber, Lorenzo, minä, Corey ja Desi

Kotona päivällisellä Dan oli savustanu ribsejä.. Nami.. :P Host isovanhemmat tulivat kanssa syömään, mukanaan suuri sunttärikakku.

Illalla, kun oltiin kaikki jo pikkuhiljaan menossa nukkumaan päin, soi yhtäkkiä ovikello. Kun vihdoin joku pääsi koirien ohi avaamaan, ei oven takana ollut muuta kuin lautasellinen keksejä.

Meidän hyvä kaveri Jackie oli jättänyt mulle pienen synttärilahjan. Yllätys ilahdutti kovasti jo ennestään ihanaa päivää! <3

Koko synttäripäivä oli todella onnistunut ja siitä voin kiittää mun ihania siskoja, perhettä ja ystäviä, sekä täällä jenkeissä että siellä Suomessa. (MW teiän video oli ehkä maailman paras!! <3) Kiitos kaikille ihanasta päivästä! 

Sadies

Sadies on "tanssiaiset" jossa ideana on, että tytöt hoitavat ns. poikien tehtävät. Tyttö siis pyytää poikaa pariksi, (tietenkin jenkkikulttuurin mukaisesti jollakin erittäin luovalla tavalla) suunnittelee illan ohjelman, hommaa asustukset ja maksaa kaikken sekä itselle että parille. Meillä nämä tanssiaiset oli eilen (lauantai 3.2) ja se oli unohtumaton kokemus!


Halusimme Desin ja Amberin kanssa pyytää pareiksi sellasia jätkiä, jotka tuntisivat toisensa. Siten ilta menisi enemmän ryhmätyylillä kavereiden kanssa hengaten kuin pareittain. Minä siis pyysin pariksi yhtä Arthuria, Desi Coreya ja Amber Codya. Pyytämistavan oli tietenkin oltava söpö ja luova, joten leivottiin kiinalaisia onnen keksejä, joiden sisään piilotettiin kysymys.

Koulun office aid -oppilaat toimmittivat paketit pojille erään oppitunnin aikana. 

Sadies on usein koko päivän tapahtuma, jonka monet oppilaat aloittavat jo ihan aamulla yhteisellä aamupalalla. Me ei kuitenkaan ihan kukonlaulun aikaan viititty aloittaa, vaan lähdettiin siinä puolenpäivän jälkeen Red Rockin luonnonsuojelualueelle picnicille. Koko porukka ei valitettavasti päässyt paikalle, sillä Corey oli töissä ja Arthurilla oli syntymäpäiväjuhlat, joihin hänen täytyi osallistua, siispä kaapattiin Lorenzo korvikkeeksi matkalta mukaan. Hänen Sadies suunnitelmansa menivät mönkään pari päivää ennen tapahtumaa, joten pakotettiin se tulemaan meidän porukkaan. :P

Saatiin ihan kaunis ilma: 25°C ja aurinkoa. Ei voi valittaa!! 

Red Rockilta mentiin yhteen puistoon ottamaan vähän valokuvia... Tai se ainakin oli tarkoitus, mutta pimeä yllätti, joten niitä kuvia ei liikoja tullut otettua ja lopulta vaan hengattiin siellä, kunnes oli aika lähteä Laser Questiin eli paikalliseen megazoneen. 

Minä ja Arthur.

Parien matchaavat vaatteet on se Sadiesin juttu. Meidän koululla oli Tropical teema, joten paidat olivat sen teeman mukaiset. 

Minä, Arthur, Desi, Corey, Amber ja Cody.

Laser Quest on lasertaistelupeli, jossa jokaisella pelajalla on laserase ja laservalon tunnistavat liivit. Pelaajat yrittävät ampua toisiaan ja jos laservalo osuu liiveihin, häviäjän ase lakkaa toimimasta pieneksi hetkeksi. Pelikenttänä toimii suuri tila, jossa on erilaisia esteitä ja seiniä yms. Super hauskaa!! Mä olin kyllä ihan onneton, mutta ei kai ensikertalaiselta voi paljoa odottaa?! 

Laser Questista mentiin illallisen kautta itse tansseihin, jotka oli pieni pettymys, sillä väkeä ei mitenkään liikaa ollut. Aika lame koko homma, mutta me ei annettu sen häiritä, vaan pidettiin hauskaa ja hassuteltiin meidän omalla porukalla. Tansseissa me oltiin tunnin verran ja sitten mentiin meidän talolle katsomaan leffaa ja syömään jäätelöä. Heitettiin vielä illan päätteeksi Cody ja Arthur kotiin, joten nukkumaan päästiin siinä kahden jälkeen. 

Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut ja kaikilla oli hauskaa. Me ei haluttu suunnitella mitään minuttitarkkaa aikataulua, vaan mentiin vähän miten huvitti, mikä toimi todella hyvin. Meille Sadies oli syy viettää päivä hyvien kavereiden kanssa hengaten, vähän erilaisten aktiviteettien parissa.