California

Tapaninpäivän aamuna startattiin auto ja lähdettiin Danan, Amberin ja Desin kanssa ajamaan Kaliforniaan päin. Tämä matka oli siis yksi meidän joululahjoista ja kyseessä oli parin päivän irtiotto arjesta. Sen aikana päästiin tutustumaan mm. Hollywoodiin, Universal Studoisiin ja Disneylandiin. Las Vegaisista ajaa Los Angelesiin noin 5 tuntia, joten hotelliin kirjautumisen jälkeen oli vielä hyvin aikaa kierrellä vähän Hollywoodia.

Valitettavasti ei löydetty reittiä ihan Hollywood-kyltin luokse, mutta ainakin nähtiin se, vaikkakin vähän kauempaa.

Torstaina oli vuorossa Universal Studios. 

Siellä oli vaikka mitä nähtävää... Mm. virtuaalisia 4D vuoristoratoja ja erilaisia 3D pienelokuvia, vähän niin kuin Linnanmäen Lintsikinon tyyliin. Älyttömän cool paikka!! 

Yhtenä päivän kohokohdista oli päästä näkemään Täydellisistä Naisista tuttu Wisteria Lane.. Tunnistatko talon? 

Perjantaina oli sitten Disneyland day. 

Siellä päästiin näkemään varmaankin kaikki mahdolliset Disneyprinsessat ja muut tunnetut hahmot. Ajeltiin myös joissain vuoristoradoissa ja muissa huvipuistolaitteissa. Joululoma on kuitenkin yhtä vuoden kiireisimpiä matkustamisaikoja, ja se myös näkyi. Ihmisiä oli joka paikassa ihan mielettömän paljon. Yhteen laitteeseen saattoi joutua jonottaa lähes kaksi tuntia. 

Tässä pieni osa Indiana Jones -vuoristoradan kiemurtelevaa jonoa. 

Minua ei kuitenkaa jonottaminen haitannut, kun siellä oli niin paljon kaikkea katseltavaa.. Maisemat oli ihan kuin itse leffoista. Ihan kokemus jo itsessään. 

Noiden parin Kaliforniapäivän jälkeen on pakko sanoa, että haluaisin vielä jonain päivänä käydä tuolla uudestaan. Paljon jäi nähtävää vielä seuraavaa kertaa ajatellen!

Xmas

Niin se joulu vihdoin koitti. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet täynnä kiirettä ja stressiä. Lahjojen ostaminen, joululeipomiset ja -koristelemiset ovat pitäneet kiireisinä. Koulussa opettajat halusivat kaikki työt palautettaviksi ennen joulua, joten kokeitä, läksyjä ja erilaisia projekteja on riittänyt. Nyt on kuitenkin ansaittu loma alkanut! Kaikkea mukavaa on tapahtunut ja on tiedossa lähitulevaisuudessakin.

Amerikkalaiseen tapaan se virallinen joulu, jolloin avataan lahjat yms. on 25 päivä, joten jouluaatto ei kaikille ole mitenkään erikoinen. Meidän perheellä aattona on tapana mennä joulukirkkoon. 

Kirkon ohjelmaan, erityisesti muusikkiin, on panostettu ja paljon. Jopa tekolunta satoi katosta. 

Jumalanpalveluksen lopussa kaikki sytyttivät kynttilät ja koko seurakunta lauloi a capellana Jouluyö juhlayön. Oli juhlavaa laulaa yhdessä neljän tuhannen seurakuntalaisten kanssa kynttilän valossa tunnettua joululaulua. Siinä ikään kuin aika pysähtyi ja tuli mietittyä sitä aitoa joulun sanomaa!

Kirkon jälkeen menimme koko perheen ja isovanhempien voimin syömään läheisen Aliante Casinon puffettiin. Ruoka oli tietenkin älyttömän hyvää ja söin iseni (taas) lähes kuoliaaksi. :P Sieltä sitten vatsat pullollaan nukkumaan ja odottamaan, mitä sinne kuusen alle on yön aikana ilmestynyt.

Aamulla koko perheen yhteisen aamiaisen jäkeen tuli aika avata lahjat. Ilmeisesti olen ollut täällä ihan kiltitsti, sillä lahjoja tuli enemmän kuin edes uskalsin toivoa...

Vaatteita, karkkia, havaianasit, vartalovoiteta, lahjakortteja, leffalippuja yms... Meillä joulu ei kuitenkaan lopu tähän, vaan Tapaninpäiväaamuna suurimpana joululahjana auto kääntää nokan kohti Kaliformiaa. Siellä sitten vietetään talon naisväen kanssa muutama päivä. Kaikkea kivaa siis tiedossa!

Hyvää Tapaninpäivää kaikille! :) 

Maailman loppu 21.12.12

Mayat laskivat ja ennustivat maailman lopun tulevan 21.12.2012 – eipä vaan näkynyt. Täällä kyseinen juttu meni kuitenkin vähän liian pitkälle. En tiedä uskoivatko ihmiset oikeasti maailman loppuun vai eivät. Uutinen johti kuitenkin siihen, että kouluissa tuli ympäri Yhdysvaltoja seuraavanlaisia uhkausia: ”tulen aseen kanssa kouluun ja ammun niin monta ihmistä kun pystyn”. Sosiaalinen media vielä levitti huhuja niin, että lopulta perjantaipäivänä koulussa oli aikamoinen väkikato. Koulumme 2400 oppilaasta vain noin kolmasosa uskaltautui tulemaan paikalle. Vaikkei koulussamme tapahtunut mitään ihmeellistä, ei uhkauksia voi ottaa pelkästään vitsin kannalta. Naapurikoulussa oli oikeastikin poika pidätetty aseen hallussapidosta!

Me tyttöjen kanssa käytettiin tilanne hyväksi ja aloitimme joululoman päivän etukäteen. Nyt on siis joululoma alkanut ja aika menee puuhaillessa erilaisia askareita. Valmistaudumme Kalifornian reissuun, jonne lähdemme 26.12. Sitä ennen joulupyhät vietämme isovanhempien kanssa.

Luotiin joulutunnelmaa yksi ilta leipomalla ja koristelemalla pipareita. Lopputuloksena oli meidän yleisurheilujoukkueen seivähyppääjät. 

Ihanaa joulua kaikille! <3

Thanksgiving & Black Friday

Pari viikkoa on jo melkeen vierähtänyt siitä, kun päivitin blogiani viimeksi. On ehtinyt tapahtua paljon ja nyt on aito amerikkalainen Kiitospäivä ja Black Fridayn yölliset shoppailut koettu.

Thanksgiving = mättöjen mättö

En ole varmaan ikinä syönyt niin paljon yhden päivän aikana!!! Thanksgiving on juhla, jossa on lupa syödä itsensä kuoliaaksi ja onnistuin siinä ihan kiitettävästi. Meidän perheessä Thanksgiving ei ollut mitenkään kovin erikoinen tapahtuma, sillä Natella ja Danilla oli töitä. Meillä oli siis vain tavallista hienompi päivällinen. Juhlaan kuuluva penkkiurheilu amerikalaisen jalkapallon parissa oli tietenkin suuri osa päviää.

Juhlapäivällinen

Tässä se kuuluisa Turkey

Lemon pie

Chocolate pie

Mun lemppari, meidän oma leipoma Pumpkin pie c(:

Thanksgivingin jälkeistä perjantaita kutsutaan Black Fridayksi. Tänä kyseisenä päivänä kaupat aukeavat puolen yön aikaan, ja tiedossa on vuoden suurin alennukspäivä. Mekin siis heräsimme yhden aikaan yöllä ja suuntasimme kohti North Las Vegas Outlet Preriumia, eli Outlet kylää, jossa on kaikki mahdolliset merkkiliikkeet. Väkeä oli paljon, ja pelkän parkkipaikan löytämiseen meni puoli tuntia. Shoppailtiin aamuviiteen saakkaa ja tavaraa tarttui kyllä jonkin verran matkaan. Jonot olivan kuitenkin monessa liikkeessä niin pitkät, että emme viitsineet mennä edes sisälle asti. 

Joulukuun alku on merkinnyt montaa asiaa. Muun muassa poikien No Shave November on ohi ja pakko sanoa, että jotkut koulun vanhimmat olivat kuukauden parranajotauon jälkeen enemmän tai väkemmän kodittomien luolamiehien näköisiä. Meille joulukuun alku merkitsi marraskuun kestäneen herkkulakkon loppumista. Olimme tyttöjen kanssa jättäneet kaikki makeat ja suolaiset herkut pois koko marraskuun ajaksi. Thanksgiving oli tietenkin poikkeus ja piirakoita tuli vedettyä niin, että tuli ihan huono olo. Vannoin monet kerrat, etten enää ikinä syö herkkuja. Nyt kuitenkin joulukuun alettua on pakko vähän joustaa, sillä Starbucksin joulumaut ovat tulleet myyntiin. Asun varmaan Starbucksissa jouluun asti! 

Piparminttu kaakao <3 Ihan älyttömän hyvää!!

Hyvää joulukuun alkua ja itsenäisyyspäivää kaikille! :) 

Toisen syy - ei koskaan minun

Yksi minua raivostuttava asia amerikkalaisessa kulttuurissa on se, että täällä ihmiset eivät osaa ottaa vastuuta teoistaan, vaan joko välttelevät niitä tai siirtävät ne toisille. Amerikassa on tunnetusti tehty miljoonia sääntöjä mihin tahansa asiaan, jottei vika olisi ainakaan siinä, ettei asiasta varoitettu. Älä laita kissaa mikroon! Älä pudota elefanttia lentokoneesta! Eikö muka terveen järjen käyttö ole sallittua?!

Juttelin host-äitini kanssa, ja hän kertoi monta mielenkiintoista juttuja, joihin hän on törmännyt opettajan työssään tai muuten arjen keskellä. Myös yksi esimerkki tulee mieleen Petran jenkkiajoilta. Hän kovasti yritti saada minua kouluunsa vierailulle: kävi kysymässä lupaa jokaiselta koulun rehtorilta (taisi olla kolme kappaletta), mutta kaikki käskivät kysyä seuraavalta henkilöltä. Vihdoin eräs hänen opettajansa sanoi, että jos säännöissä on, ettei ole sallittua tuoda alaikäistä sukulaista kampusalueelle, eivät rehtorit aio antaa lupaa. Pointti on siinä, että jos jotain tapahtuu, syyt tulevat luvan antajalle. Ketään ei kuitenkaan oikeasti kiinnostanut tuloni alueelle. Luvanantamisvastuuta ei vain haluttu antaa seurausten pelossa. Parempi siis olla vain kysymättä!

Amerikkalainen koulusysteemi on rakennettu niin, että jos feilaa kurssin, tulee hankaluus pääasiassa opettajalle. Olen tottunut siihen, että koulumenestykseni on omasta työnteostani kiinni - mutta täällä ei ilmeisesti ajatella näin! Jos amerikkalainen oppilas saa huonon arvosanan, ensimmäisenä syytetään opettajaa. Opettaja siis patistelee oppilaitaan parempiin kouluarvosanoihin toteamalla, että jos tulee huono tulos, vanhempanne soitavat minulle ja ovat tyytymättömiä. Tätäkö haluatte?

Näin ollen opettajat ihan oikeasti kertovat täällä kokeiden tehtävät, mahdollisesti myös vastaukset, jo etukäteen. Eli siis jos viitsii edes vilkaista etukäteen annettua tehtäväpaperia, pääsee läpi.  Jos vaivautuu ihan lukemaan kyseisen paperin, saa helposti täydet pisteet. Kurssit on periaatteessa mahdoton feilata. Opettajan tulee osata esitellä vanhemmille, mitä hän on tehnyt sen eteen, että lapsi pääsee kurssista läpi. Opettajan tulee tavata vanhemmat, antaa ekstratehtäviä ja tukiopetusta. Eli toisin sanoen opettajan tehtävä on nähdä paljon vaivaa lapsen eteen, vaikka ainoa asia oppilaan oppimisen esteenä olisi oppilaan oma huono motivaatio. Ei paraskaan opettaja saa ketään oppimaan, jos tämä vain nukkuu tunneilla eikä kuuntele yhtään.

Kävimme tässä yksi päivä kynsistudiolla kynsihoidossa. Kynsistä tuli ihanat, mutta tökkäsin yhden kynnen vahingossa niin, että lakkakerros vaurioitui.  En kehdannut sanoa, puhumattakaan valittaa, asiasta henkilökunnalle. Mutta kun amerikkasiskoni huomasi asian, ihmetteli hän miksi ihmeessä en vaan kysynyt myyjää tekemään uutta lakkakerrosta. Enhän voi valittaa asiasta tai vaatia mitään, minkä olen itse aiheuttanut. Onko tämä vain suomalaista mentaliteettiäni, sitä tässä pohdin?

Viimeinen ihmetyksen aiheeni on työttömien asenne täällä. Vaikka heille tarjottaisi työtä, tulee vain tokaisu: tuo työ ei ole minun arvoiseni! Mietin vaan, onko oikea kohta nirsoilla tuossa elämäntilanteessa?

Tässä muutamia asioita, joita olen ehtinyt koulupäivien aikana miettiä. Koulu ei tunnetusti ole tehokkuuden huipputoimintaa, joten aikansa ehtii käyttää vaikka miettimiseen. En voi muuta todeta, että se joka on keksinyt Suomen koulusysteemin, on nero!

The A Team

Täällä radiossa pyörii aina muutamat samat biisit. Aina kun avaa radion, voi jo melkein arvata, mitä on soimassa, koska vaihtoehtoja ei ole montaa. Lähes joka kanavalla soi samat kappaleet, eli jos ei enää jaksa kuunnella kyseistä biisiä, niin kanavanvaihto ei välttämättä auta, sillä sama biisi pyörii monella taajuudella yhtä aikaan. Tilanteesta tekee vielä ärsyttävämmän se, että suurin osa hiteistä on jo loppuun kuluneita, mm. Carly Rae Jepsen - Call Me Maybe tai Gotye - Somebody That I Used to Know -kappaleet saattaa kuulla monesti päivässä, ja nämähän olivat siis Suomen hittilistan kärjessa loppukeväällä. Vähän jäljessä tullaan.

Yksi biisi, joka soi koko ajan on Ed Sheeran - The A Team. En ollut ennen tänne tuloa kuullut kyseitä biisiä, mutta tässä muutaman kuukauden ajan sitä on väkisinkin tullut kuunneltua. Yksi päivä rupesin miettimään, että mistä se kappale oikein kertoo. Kauniin biisin takaa paljastuikin aika raju tarina. Vaikka tämä alla oleva musavideo on kuvattu Lontoossa, niin valitettavasti Vegasistakin löytyy tällaisia tarinoita, vähän liikaakin. Las Vegashan on Jenkkien paheiden pesä. Tietoisena meneillään olevasta kiivaasta marihuanan laillistamiskeskustelusta totean, että tämä biisi sopii tilanteeseen aika hyvin. Vaikka itse elän hyvässä kaupunginosassa ja ihanassa perheessä, niin on sitä väkisinkin tullut huomattua, kuinka paljon ongelmia täällä on huumeiden ja prostituution kanssa. 

Tässä siis kertomani kappale, jonka olen kuullut ehkä 2546071 kertaa.

Presidentinvaalit

ONNEKS VAALIT ON OHI! Vaikka olen jo kyllästymiseen asti kuullut asiaa vaaleista, haluan vähän jakaa teille siitä, miten se täällä näkyi katukuvassa. Tämän blogin kirjoittamisen jälkeen en halua kuulla enää sanaakaan Romneysta tai Obamasta!!!

Kun jenkit valitsevat poliittisen puolueensa, he kannattavat sitä henkeen ja vereen. Täällä vaalit näkyivät siis kaikkialla. Telkkari oli pullollan mainoksia ja väittelyitä, radiossa lähes joka biisin välissä tuli vaaleihin liittyvää mainosta ja kannanottoa, fanitavaroita myytiin kaikkialla ja ihmisille jopa soiteltiin ja mainostettiin ehdokkaita. Naapurustossa huomasi, ketä talon asukki edusti, sillä ihmiset olivat pystyttänet talojensa edustoille kylttejä ehdokkaista. Verrattuna Suomen viimekeväisiin presidentinvaaleihin, meno täällä oli paljon agressiivisempaa. Suomessa väittely oli hillittyä ja ehdokkaat yrittivät tuoda omia positiivisia puoliaan esille. Täällä oli ihan päinvastaista: erityisesti radiomainoksissa ehdokkaat eivät kertoneet omista ajatuksistaan, vaan keskittyivät haukkumaan toisiaan, eikä sanoja liikaa kaunisteltu. Obamalla ja Romneyllä ei ollut mitään ongelmaa kertoa, miten toinen ajattelee tai tekee väärin.

Vaihto-oppilasjärjestö antoi jo heti alkuun ohjeen olla puhumatta amerikkalaisten kanssa politiikasta. Jos täällä sanoo väärän nimen väärään aikaan, voivat seuraukset olla huonot! Esimerkiksi meidän koulussa pari tyttöä kantoi Romney-kylttejä erääseen luokkahuoneeseen. Muutama Obaman kannattaja näki nämä kyltit ja rupesivat hakkaamaan kylttejä ja tyttöjä. Tilanteesta teki vielä huvittavan se, että kaikki tytöt olivat alaikäisiä, eivätkä edes pysty äänestämään. Opin siis, että on parempi olla puhumatta politiikasta. :P

Meidän perhe oli Romneyn kannalla ja se näkyi myös pihalla. Nämä eivät kuitenkaan pidä politiikkaa niin isona juttuna, että vaikka Obama voitti, ei se ole meidän perhe-elämään pahemmin vaikuttanut. 

Trick or Treat?!?

Lokakuun viimeisenä päivänä juhlitaan halloweenia, joka on suuri osa jenkkikulttuuria! Onhan sitä leffoissa ja tv-sarjoissa nähnyt kaikkea halloweeniin liittyvää, mutten kuitenkaan koskaan ole ymmärtänyt, kuinka paljon rahaa ja vaivaa ihmiset tämän juhlan eteen näkevät. Ensimmäiset halloweenin ystävät aloittelivat talojensa koristelun jo reilu kuukausi sitten. Toinen toistaan pelottavampia taloja on tullut kyllä nähtyä.

Tässä joitan halloween koristeluja...

Halloween on siis näkynyt jo pitkän aikaan kaikkialla, ja ihmiset ovat järjestäneet paljon erilaisia juhlia. Mekin saimme kutsuja muutamiin halloweenpartyihin, ja lauantai-iltana olimme meidän naapurin pippaloissa. Juhlaan kuuluvat koristelut, ja asut olivat tietenkin ihmisten tapaamisen ohella oleellinen osa iltaa. Kaikki oli kyllä viimeisen päälle mietitty, ja takapikalla oli jopa pomppulinna. :D

Itse halloweenina, joka oli siis tämän viikon keskiviikkona, menimme kavereiden kanssa kiertelemään taloja Trick or Treatin merkeissä. Meitä oli noin kymmenen nuoren kouluporukka, ja eihän me 16-17-vuotiaat nuoret muuten oltais menty karkkikierrokselle, mutta päätettiin jalosti uhrautua yhden meidän kaverin 9-vuotiaan pikkuveljen seuraksi. ;) Haha.. Joka tapauksessa ilta oli todella mukava, ja oli hauskaa kokea aito amerikkalainen halloween!

Thanks guys you made my first Halloween awesome! :) 

Mun lemppari cheerleaderit Gavin ja Brandon. Näillä sankareilla riittää mielikuvitusta. Jätkät oli tehnyt oman halloweenkoreografian tansseineen ja huutoineen. :DD

Me haluttiin tyttöjen kanssa pukea yhteen sopivat asut, joten oltiin Tehotytöt. Päätettiin olla luovia ja tehdä meidän asut itse, joten meidän viime viikon operaatio on ollut saada puvut ommeltua valmiiksi. :PP 

Miltä näyttää? 

Ja tietenkin halloweeniin kuuluvat kurpitsat... Kaiverrettiin Desin ja Amberin kanssa omat halloweenkurpitsat. Desin kurpitsasta tuli vampyyrin näköinen, joten nimitimme sen Edwardiksi. Kaiverrettiin Amberin kanssa kurpitsa, jolla on kahdet kasvot. Toisella puolella on söpö sydänsilmäinen naama, kun taas toisella puolella ilkeät kasvot. Toivottavasti ei kuvasta tekijöidensä luonnetta!! Haha :DD

Nyt on siis ensimmäinen aito halloween koettu ja oli älyttöman hauska kokemus! Karkkia tuli saatua ja syötyä ihan liikaa, joten päätettiin tyttöjen kanssa aloittaa No Sugar November. Ainoa poikkeuspäivä tulee olemaan Thanks Giving, joka on siis muutaman viikon päässä. Muuten koko lokakuu mennään ilman herkkuja. Katsotaan miten se tällaisen ruokakulttuurin keskellä onnistuu. :) 

Sushibuffet ja pommitusharjoitus

Taas on pari viikkoa hujahtanut, ja vaikka mitä jännää on tapahtunut.

Koulu sujuu jo ihan mallikkaasti, ja kaikki menee aika rutiinilla, eikä enää ole tarvinnut viettää tuntitolkulla aikaa läksyjä tehden. Alkusyksystä saattoi aikaa vierähtää useampi tunti illassa koulujuttuja tehden, mutta kun vaihdoin muutaman kurssin helpompaan, niin on jäänyt enemmän vapaa-aikaa. Vaihdoin siis trigonometrian geometriaan, koska käsittelimme MAA9 asioita. Suomesssa olen käynyt vasta 4 ensimmäistä pitkän matikan kurssia. Lisäksi vaihdoin seniori-englannin juniori-englantiin, koska seniorit lukevat mm. Shakespearea, erilaisia kansantarinoita ja paljon runoja, joista en ymmärtänyt mitään. Olen ollut erittäin tyytyväinen vaihtoihin, sillä en halua viettää koko vaihtarivuottani nenä kirjassa.

Tällä turvallisuusasioita pidetään todella tärkeinä. Esimerkiksi kouluille on kokonaan omat poliisipartiot, jotka valvovat järjestystä. Poliiseja näkee siis koulussa joka päivä, ja ala-astetyylillä välituntivalvojan tehtäviä täällä hoitavat virkapukuiset poliisit. Lisäksi täällä on vähintään kerran kuukaudessa paloharjoitus - joskus useamminkin, jos harjoitus ei suju tarpeeksi nopeasti. Viime viikolla meillä oli yksi erittäin mielenkiintoinen turvallisuusharjoitus: Olin syömässä kavereiden kanssa, kun yhtäkkiä kaikkien oli pakko mennä pöytien alle piiloon. Olimme vähän ihmeissämme, että mitä tapahtuu, kun yksi tyttö kuisksi, että tämä on vain harjoitus pommituksen varalta. Mietittiin siinä sitten muutaman muun vaihtarin kanssa, että onko Yhdysvallat suunnitelemassa uutta sotaa jonnekin, koska tämä oli kuulemma ensimmäinen harjoitus laatuaan. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että kyseessä oli harjoitus maanjäristyksen varalta, mikä on sinäänsä kummaa, koska täällä ei niitä juuri koskaan ole.  Huvittava kokemus joka tapauksessa! :D

Tässä siis maanjäritysharjoitus käynnisä. :PP 

Nyt on myös Football season lopuillaan ja torstaina oli viimeinen kotipeli. Vaikka en ymmärräkkän pelin sännöistä mitään, pelit ovat olleet aina hauskoja. Tunnelma on loistava, tuli voitto tai tappio. Kuvassa: blueman Brandon, Gavin, DR, minä ja Amber.

Tässä parin kuukauden aikana on törmännyt vaikka minkälaisiin kulttuurieroihin. Se, että täällä kuljetaan autolla kaikkialle oli jo aika lailla tiedossa, mutta silti se hämmästyttää joka kerta, että ihan muutaman kymmenen metrin matkatkin taitetaan autolla. Eikä täällä edes pärjäisi ilman!! Suomessa meidän perheellä on vain yksi auto viidelle hengelle. Täällä meidän perheessä on viisi auto, kun ajokortin omistavia ihmisiä on vain neljä. Ilmeisesti autojen ylläpito ei ole täällä yhtä kallista, kuin Suomessa. Bensa on ainakin noin puolet halvempaa.

Tällä on tosi paljon buffet-ravintoloita ja lähes aina jos mennään ulos syömään, niin mennään johonkin puffetiin. Viime viikonloppuna oltiin japanilaisessa puffet-ravintolassa ja voi että sitä ruoan määrää!! En ole Suomessa ollu mikään suuri sushin ystävä, mutta täällä olen rakastunut japanilaiseen ruokaan!! Jos tällanen meno jatkuu, nii vuoden lopussa saattaa olla muutaman vaatekoon suurempi Pauliina. :DD

Tässä vain pieni osa ravintolan valikoimista. :P

Halloween lähestyy kovaa vauhtia ja se näkyy kaikkialla! Ensimmäiset aloittelivat talojensa koristelun jo yli kuukausi sitten, vaikka virallinen Halloween on ensi keskiviikkona. Kaikkea mukavaa on suunnitelmissa! Mutta siitä sitten ensi postauksessa! :)

Homecoming week

Niin se Homecoming vihdoin koitti... Juhla on ollut koulun suosituin puheenaihe viimeisen kuukauden ajan. Kukkakimppuja kädessään kantavat tytöt ovat olleet ihan perusarkea, kun pojat ovat pyytäneet heitä tanssipareikseen. Suomalaisjätkät voisivat ottaa vähän mallia!! Tällä ei nimittäin tule kuuloonkaan, että tyttö pyytää poikaa pariksi, kuten lukion wanhojen tansseissa taitaa parien sopiminen lähinnä tapahtua.

Tällä viikolla koulussa on ollut Homecoming Spirit week, eli joka päivälle on ollut oma teemansa. Maanantaina oli Cowboy, tiistaina Disco, keskiviikkona Rock'n Roll ja torstaina Shadow Ridge Spirit -teemat. Koulun käytävät oli koristeltu teemojen mukaisesti, ja kaikki olivat valinneet vaatteensa enemmän tai vähemmän päivän teemaan sopiviksi.

Koulun Discokäytävä. 

Perjantai-iltana oli Homecoming Football Game. Se oli kyllä aikamoinen show! Itse peli oli oikeastaan sivuseikka, sillä kaikki odottivat puoliajan ohjelmanumeroita. Ohjelmassa oli mm. tyttöjen tanssijoukkueen esitys. Dance team on täällä kovempi sana, kuin cheerleaderit, ja olihan ne taitavia!

Ja tietenkin asiaan kuuluva ulkoasu. Täällä ollaan erittäin isänmaallisia. Jokainen peli alkaa USA:n lippukulkueella ja kansallislaululla. Ja myös koulussa joka aamuisessa aamunavauksessa lausutaan joku Amerikka-runo käsi sydämen päällä, USA:n lippua katsoen. Et ihan BTW, jos kiinnosti. :D

Koulussa on ollut koko viikon mahdollisuus äänestää koulun kuninkaalliset - joka luokka-asteelta omansa. Perjantai-illan kohokohta oli, kun seniori kuningasparin äänestyksen voittajat paljastettiin. Sen jälkeen kaikki kuninkaalliset ajoivat kunniakierroksen yleisurheilukentän ympäri avoautoissa istuen ja "alamaisille" vilkutellen. 

Itse tanssit olivat lauantana ja me päätettiin mennä sinne ihan tyttöporukalla. Ensimmäiseksi menimme ottamaan valokuvia läheiseen dinosaurusleikkipuistoon, joka olikin suosittu Homecomingkuvien ottopaikka.

Marie, Fabi, Amber, Elsa, Desi, Amanda, Emily ja minä

Pakollinen Charlien enkelit kuva. Meille ollaan muutaman kerran sanottu et ollaan ihan ku ne. :D

Kuvien ottamisen jälkeen menimme syömään meksikolaiseen ravintolaan. (MW ei ollu Chipotle!!! :((( ) Sieltä jatkettiin koululle, jossa itse tanssiaiset olivat. Ruokasali oli raivattu tyhjäksi, ja pöytien tilalle oli tuotu paljon erilaisia värivaloja ja äänentoistolaitteita. Musiikki soi tietenkin taas luvattoman kovalla ja värivaloista huolimatta oli vaikea nähdä muita ihmisiä. Se kuitenkin loi tunnelmaa, ja ihmiset tanssivat kuin viimeistä päivää. Täällä osataan jorata ja juhlia! 

Elsa, minä, Emelie, Desi, Mandie, Fabi, Marie ja Amber. 

Olimme koululla pari tuntia, ja noin kymmenen aikoihin jatkoimme matkaa Haunted Houseen - eräänlaiseen kummitustaloon. Haunted House on vähän niin kuin kummitusjuna, mutta ilman junaa, ja siellä on säikyttelemässä oikeat ihmiset. Kuljimme pimeän labyrinttiä muistuttavan reitin läpi, jossa erilaisiksi hirviöiksi pukeutuneet ihmiset säikyttelivät meitä, aina tietenkin sellaisissa kohdissa, missä niitä vähiten odotti.  Se oli pelottavaa!! En ole varmaan ikinä kiljunut niin paljon! :DD 

Ennen - jälkeen -kuva.

Superhauska ilta loppui Frozen Yogurtiin, joka on yksi meidän lemppari jälkiruokapaikoista. Oli hauskaa! :) 

Awake

Las Vegasille on tyypillistä, että suurin osa palveluista on auki kellon ympäri. Meidän kirkko hyödynsi asiaa järjestämällä viime viikonloppuna High School-ikäisille nuorille Awake-nimisen tapahtuman, jossa siis valvoimme koko yön erilaisten aktiviteettien parissa. Ohjelmassa oli mikroautoilua, ruokailuhetki pizzan parissa, luistelua, uimista ja erilaisia pelejä.  Meidän kirkko, Canyon Ridge, on tosi suuri seurakunta. Jo pelkästään yhdessä aamujumalanpalveluksessa saattaa olla monta tuhatta ihmistä, joten siis nuoriakin seurakunnasta löytyy. Awakeen osallistui n. 150-200 ihmistä, ja kuljimme eri paikkoihin kolmella bussilla.

Ensimmäisenä menimme mikroautoilemaan, mikä oli minun ja Amberin mielestä superhauskaa. Desi oli eri mieltä, sillä hänelle sattui "huono auto". Aina kun autot jouduttiin pystäyttämään kolarin takia, Desi oli siellä kaaoksen ytimessä... :PP Haha no ei kaikkea voi osata! :)

Pizzan jälkeen menimme luistelemaan. Brasiliassa ei lunta ja jäätä liikaa ole, joten Desille tämä oli ensimmäinen kerta. Kaikki meni kuitenkin erittäin hyvin, eikä Desi kaatunut kertaakaan, vaikka luistimet eivät olleet teroittajaa vähään aikaan nähneetkään. Proud of u girl! <3 

Kuvissa: Amber, Desi, minä ja Emelie.

Viimeisenä menimme jonkinlaiseen toimintakeskukseen, jossa oli mahdollisuutena pelata erilaisia pelejä, kuten kori- ja jalkapalloa. Päätimme Amberin, Annan, Desin, Elsan ja Emilien kanssa mennä uimaan, sillä siinä vaiheessa aamyötä silmäluomet tuntuivat jo tonnin painoisilta. Uiminen piristi siis mukavasti. Koko tapahtuma oli onnistunut, vaikka tämä viikko menikin lähinnä univelkoja nukkuessa. 

Tänään (perjantai 12.10) on Staff Development Day, eli päivä jolloin opettajat keskittyvät kokeiden ym. papereiden korjaamiseen - oppilailla on näin ollen vapaapäivä. Pidennetty viikonlopuu kyllä kelpaa!!! Tänään illalla on Homecoming Football Game ja huomenna sitten itse tanssit, joten kaikkea kivaa on tiedossa.

 Ihanaa viikonloppua kaikille! :) 

It's Vegas!

Teitä varmaankin kiinnostaa kuulla millaista on Las Vegasin keskustassa... Sen kaupungin kuvaamiseen ei meinaa sanatkaan riitä. Siellä on kaikkea mitä vaan voi toivoa ja kuvitella, ja vielä paljon enemmän. Olen päässyt käymään Stripillä pari kertaa, ja siitä riittäisi kerrottavaa vaikka kokonaisen kirjan verran.

Strip on siis noin 6.5 kilometrin mittainen bulevardi Las Vegasin keskustassa, joka koostuu lukemattomista hotelleista. Niillä jokaisella on omat kasinonsa, useita ruokaravintoloita, kauppoja ja baareja sekä erilaisia show-näytöksiä.  Joten siis suurin osa Stripin nähtävyyksistä on itse asiassa hotelleja. Las Vegasiin on koottu kaikki maailman tärkeimmät nähtävyydet. Yhden tien varrelta löytyy mm. New York, Pariisin Eiffel-torni, Luxor eli Egyptin pyramidit ja sfinskit, Rooman valtakunnan ajan keisarin palatsi, Excalibur linna ja paljon muuta.

Yksi Vegasin tunnetuimmista nähtävyyksistä on Bellagion hotelli. Se on yksi maailman näyttävämmistä

kasinoista ja hotelleista maailmassa, enkä yhtään ihmettele miksi. Hotellin sisällä on "Dale Chihulyn Fiori di Como" eli lasikukkateos, jossa hotellin kattoon on ripustettu yli 2 000 lasikukkaa. Lisäksi hotellista löytyy paljon erilaisia merkkivaatekauppoja, jotka ovat 24h auki. Hinnat ovat arvaten taivaissa. Hotellin pihalla on suuri tekojärvi, jossa esitetään 15 minuutin välein vesi show. Tässä vähän videomateriaalia. 

Joka 15 minuutin välein esitettävä vesishow on joka kerta erilainen.

Eräs toinen kuuluisa show on Millarge-hotellin tulivuorenpurkaus. Hotellin pihalla oleva "tulivuori" purkautuu tasatunnein iltakuuden ja yhdentoista välillä.

Oli aika kuumat oltavat! Seisoimme aivan aidan vieressä, ja tulen lieskat lämmittivät reippaasti. Oli komea show, ei voi muuta sanoa! 

Vielä yksi paikka, josta haluan kertoa, on Fremont street experience. Se sijaitsee noin kahdeksan kilometriä Stripiltä ja on ns. vanha Las Vegas. Kyseessä on siis muutaman sadan metrin mittainen kävelykatu, joka on katettu led-valokatolla. Katossa pyörii erilaisia mainoksia ja videoita. Tiellä on ainakin neljä poikkikatua, joissa jokaisessa on esiintymislava ja eri bändi soittamassa. Kadun molemmin puolin on lukemattomia kasinoita ja ravintoloita, tai no käytännössä katsoen ne kaikki ovat kasinoita, sillä jopa Sturbuckssissa on omat pelikoneensa. 

Fremont street experience

Tunnin välein koko katu hiljenee ja pimenee, ja alkaa led-valoshow. Se kestää noin 10 minuuttia, ja on joka kerta erilainen. Meille sattui Bon Jovi show, eli kuuntelimme eri Bon Jovin biisejä ja ihailimme koko led katon kattavaa videota. Musiikki kyllä ylitti kaikki desibelirajat. Hyvä, että on vielä korvat talella! Mutta olihan se ihan älyttömän hieno. 

Fremont street experience:llä on tänä kesän ollut teemana 80-luku, joten ilmeisesti kaikki on ollu enemmän tai vähemmän 80's meininkiä. 

Las Vegas on mitä kummallisempien katutuiteilijoiden unelma. 

Tällä liikkuessa väkisinkin miettii, kuinka paljon kaikki nämä hienoudet kuluttavat energiaa. Sähkömäärä, joka täällä käytetään, riittäisi varmaankin koko Afrikalle. Onhan tämä kaikki älyttömän turhamaista, pakko myöntää, mutta onneksi maailmassa on vain yksi Vegas!

Jenkkielämää

Eilen tuli täyteen kuukausi siitä, kun tapasin isäntäperheeni ensimmäisen kerran. En osaa sanoa, onko aika kulunut nopeasti vai hitaasti... Kun ajattelen, että 1/10 osa vaihtovuodestani on jo takana tuntuu, että aika on vain kadonnut ja että vastahan tulin tänne. Toisaalta taas tuntuu siltä, että siitä on ikuisuus, kun hyvästelin kaverit ja perheen. Kuukauden aikana on kyllä ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista. Paljon uusia kokemuksia ja tunteita laidasta laitaan. Vegas tuntuu jo ihan kodilta, ja viihdyn täällä hyvin, mikä on suurimmaksi osin isäntäperheeni ansiota. :)

Täällä elämä on asettunut hyvin paikolleen. Arkipäivät menevät pitkälti koulussa, treeneissa, koulujuttuja tehdessä, siskojen ja perheen kanssa hengatessa. Sosiaalinen elämä painottuu enemmän viikonlopuille.

Pari viikonloppua sitten oli meidän vaihto-oppilasjärjestö Icesin tilaisuus, jonne tuli n. 70 Las Vegasin alueella olevaa vaiho-oppilasta. Menimme Icesin "presidentin" kotiin, joka oli hienoin talo, jossa olen koskaan ollut. Se oli melkeen kuin linna! Siellä vietimme päivän hengaten ja tutustuen muihin vaihtareihin, kokemuksia vaihdellen, syöden, uiden ja sääntöjä kerraten. Päivä oli todella hauska ja tapasin siellä toisenkin suomalaistytön, Peppinan. Oli ihana puhua pitkästä aikaa suomea, ymmärtää ja tulla ymmärretyksi :DD Kyllä minun englannilla ihan pärjää, mutta silti saattaa helposti missata jotakin, enkä aina osaa sanoa kaikkea mitä haluaisin. Kieltähän tänne on tultu opettelemaan, joten eiköhän se ajan kanssa parane.

Icesin vaihtarit. 

Minä ja Peppina :)

Viime viikon lauantaina käytiin keilaamassa tyttöporukalla, ja Desi oli suunnitellut ohjelman. Mukana oli siis 4 tyttöä Brasiliasta, minä ja Amber, joten portugalia tuli kuunneltua illan aikana ihan riittämiin.  Saimme perehdytystä mm. portugalinkielen eri aksentteihin. :DD Mutta kyllä meidätkin pidettiin keskusteluissa mukana, joten oli todella hauskaa. Brasilialaiset on ihanan energisiä ja ulospäinsuuntautuneita!

Marina, Desi, Cici, minä ja Amber keilaamassa. (Fabi oli jo ehtinyt lähteä ennen kuvan ottamista)
Ja minä tietenki voitin!! :P 

Eilen oli Amberin kaverin Kailean ja hänen perheensä belgialaisen vaihtarin Amberin yhteissynttärit. Porukkaa oli paljon, noin 50 henkeä, jotka kaikki olivat meidän koululaisia. Pelattiin erilaisia pelejä, syötiin, katsottiin leffaa ja vaan hengattiin. Jenkit osaavat pitää hauskaa ilman alkoholia!! Pakko ihmetellä myös vaihtareiden määrää. Juhlissa oli nimittäin ainakin 2 tanskalaista, saksalainen, hollantilainen, ruotsalainen, latvialainen ja uusi-seelantilainen vaihtari plus minä ja Desi. Taitaa olla joku North Las Vegasin juttu tää vaihtareiden ottaminen.

Jenkki, latvialainen, saksalainen, brasilialainen, suomalainen, uusi-seelantilainen ja jenkki

Tänä aamuna olin Danin, Amberin, Desin ja Naten kanssa vaeltamassa Lone Mountain-nimisellä vuorella.

Päästiin huipulle asti!! Ja maisemat olivat upeat. 

Huomenna sitten juhlitaan Amberin 16-vuotissynttäreitä. Happy Birthday Amber! <3 I know you're reading my blog! ;PP



BTW Täällä satoi yksi päivä... Kun autiomaassa sataa, niin kaikki paikat tulvivat, koska maa ei ime vettä juuri lainkaan. Naten autolle kävi vähän huonosti. Onneks on vakuutukset kunnossa! :P